Katse kohti Kööpenhaminaa - YK:n ilmastokokous COP15

Keskiviikko 14.10.2009 klo 12:07 - Sanna Marin

(Julkaistu Solidissa 2/2009)

Ilmastonmuutos on yksi tämän päivän ja huomisen suurimmista haasteista. Ilmaston lämpenemistä sekä muutosta on tutkittu 1970-luvulta asti ja näiden seurauksista ja vaikutuksista on keskusteltu jo pitkän aikaa. Keskustelua on kuitenkin leimannut poliittinen tahdottomuus ja vastuun välttelyn ilmapiiri. Nyt toiveikkaat ja suurelta osin myös epäilevät katseet pälyilevät Kööpenhaminaan, jossa on tarkoitus määrittää uudet suuntaviivat ilmastokatastrofin torjumiseksi.

YK:n ilmastokokous pidetään Kööpenhaminassa tämän vuoden joulukuussa. Kokoukselta odotetaan selviä ja tiukkoja linjoja ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Paineita padotaan etenkin johtavien teollisuusmaiden kuten Yhdysvaltojen, Kiinan, Brasilian, Ranskan, Saksan ja Iso-Britannian johtajien harteille. Maailma pidättää hengitystään kun sen kohtalo sinetöidään uudella ilmastosopimuksella. Säväyksen keskustelulle ja sopimukselle antavat osaltaan myös globaali talouden taantuma ja reaalitalouden lama. Näiden kahden suuren haasteen ristipaine heijastuu epäilemättä myös ilmastosopimuksen sisältöön ja tavoiteasetantaan.

Ilmastokokouksen päättäjiä voidellaan yhtä aikaa monelta eri taholta. Kortensa kekoon kantavat niin öljy- kuin autoteollisuus, että näiden vastustajat kuten Greenpeace sekä muut ympäristöjärjestöt. Lobbauksen kuhinan tarkoituksena on muovata ilmastosopimusta mahdollisimman samansuuntaiseksi oman organisaation tavoitteiden kanssa. ”Teollisuusmaiden täytyy vähentää kasvihuonekaasupäästöjään keskimäärin 40 prosentilla vuoden 1990 tasosta vuoteen 2020 mennessä” linjaa Greenpeace internetsivuillaan. Ratkaisut ovat kaiken kaikkiaan suhteellisen yksinkertaisia; päästöjä on vähennettävä, hiilidioksidia sitovien metsien hakkuita vähennettävä, energiatehokkuutta kehitettävä ja edellä mainittuihin keinoihin sitouduttava. Käytännön toimeenpano voikin sitten muodostua ongelmallisemmaksi.

Ilmaston lämpeneminen on pysäytettävä kahteen asteeseen. Näin maalailivat maailman johtavat ilmastotutkijat vielä hetki sitten. Nyt näyttää kuitenkin pahasti siltä, että jopa kahden asteen lämpeneminen aiheuttaa peruuttamattomia tuhoja eri puolilla maailmaa. Ilmastonmuutoksen haastavin piirre lieneekin sen vaikea ennustettavuus ja arvaamattomuus. Yksi asia epävarmuuden leimaamassa maailmassa on varma; emme voi ottaa riskiä planeettamme tulevaisuudesta ja tyytyä poliittisen tahdottomuuden siivittämään tekemättömyyteen!

 

YK:n ilmastokokous COP15

7.-18.12.2009