Psykokapitalismi ja työn muutos

Tiistai 24.11.2009 klo 23:53 - Sanna Marin

(Julkaistu Debatissa 4/2009)

Työ on muutoksessa. Työtä, jota pidämme normaalina ja standardina ei ole enää olemassa. Työ on enenevissä määrin korviemme välissä ja sitä on yhä vaikeampi päästä pakoon. Työ kulkee kanssamme kaikkina vuorokauden hetkinä, kaikkialla, työajoista tai työympäristöistä piittaamatta. Miten inhimillinen aines sopeutuu kovettuneisiin markkinaorientoituneisiin arvoihin? Ovatko tietotyöläiset uuden uljaamman aikakautemme karjaa? Entä keitä ovat osaajat nuo kilpailukykymme eittämättömät marttyyrit?

Psykokapitalismi termi on verrattain uusi ja siksi vaikeasti tyhjentävästi määriteltävissä. Tampereen yliopiston professorin Veli-Matti Värrin mukaan psykokapitalismi on ilmentymä aikakaudellemme tyypillisistä kovista markkinataloudellisista arvoista ja informaatioteknologisesta taloudesta. Näiden myötä ja vaikutuksesta ihmisistä, kansalaisista, on tullut nopeasti muuttuvan globaalin markkina-alueen pelinappuloita. Turvatakseen oman vetovoimaisuutensa ja arvonsa työmarkkinoilla on ihmisten kyettävä kehittämään itseään ja kykyjään jatkuvasti ja väsymättä. Elinikäinen oppiminen ja joustavuus ovat modernin proletariaatin työkalupakin irrottamattomia osia, joiden avulla työläiset sopeutuvat alati muuttuviin markkina- ja työolosuhteisiin. Psykokapitalismissa keskeisiksi kilpailu- ja tuotantotekijöiksi nousevatkin työläisten henkiset kyvyt ja näiden muokattavuus. Tämän uuden hirviökapitalismin pääomana toimii tieto, inhimillinen luovuus ja innovaatiopotentiaali. Fyysisten työolojen, ajan ja paikan, rinnalle ja tilalle syntyvät henkisten työolojen haasteelliset vaatimukset. 24/7 ajattelu ja yhteiskunnan rakenteiden ubiikkisuuskehitys mahdollistavat ja pakottavat toimintaan ja työskentelyyn epäinhimillisellä tahdilla. Uuden kilpailukykyisen työmaailman jälkiseuraukset eivät ole kauniita tai edes tehokkuusvaatimusten mukaisia. Oirehdinta murroksesta on jo alkanut ja näkyy muun muassa mielenterveydellisiin syihin perustuvien sairauslomien kasvavassa kysynnässä, ennenaikaisessa eläköitymisessä, loppuun palamisen arkistumisessa sekä perheiden ja muiden sosiaalisten ympäristöjen pahoinvoinnissa.

Psykokapitalismin esiinmarssi on ollut omiaan muokkaamaan myös yksilöiden identiteettikehitystä. Työntekijät ovat työnantajiensa tavoin sulautumassa osaksi globaalia markkinataloutta. Työnantajina toimivat yhä useammin monikansalliset suuryritykset, jotka ammentavat työvoimansa loputtomasta ja musertavan kilpailuhenkisestä osaajareservistä. Osaajareservi koostuu eri kansallisuuksia kantavista omien alojensa ammattilaisista. Yksittäisen tietotyöläisen, osaajan, minäkuva rakentuu herkemmin irralliseksi perinteisistä juurtumisalustoista kuten kotipaikkakunnasta, perhetaustasta ja muista sosiaalisista ympäristöistä. Perinteiset identiteetin rakennuspalikat korvataan uusilla. Osaajan identiteetti määrittyy työvoiman globaalin reservin kautta osaksi internationaalista osaajien verkostoa. Identiteetti ja minäkuva muodostuvat ensisijaisesti työn tai jopa yksittäisen työnantajan kautta. Tämä puolestaan asettaa entistä suurempia haasteita kansallisvaltioille omien kansalaistensa sitouttamisessa osaksi yhteiskuntaa. Yhteiskunnista ja yhteiskuntajärjestelmistä on tulossa kauppatavaraa kuten kaikista muistakin kokonaisvaltaisen elämän osa-alueista.

Työn muutos näkyy kaikkialla. Elinikäiset työpaikat ja työnantajat ovat korvautuneet elinikäisellä oppimisella ja uudelleen kouluttautumisella. Kiinteistä työajoista on siirrytty liukuviin ja jopa liukkaisiin työaikoihin ja työpaikkoihin. Työhyvinvoinnista huolehtimisesta ollaan siirtymässä työnantajaimagon kehittämiseen ja työnantajien brändäykseen. Epätyypillisistä työsuhteista on tullut tyypillisiä. Korvaukseksi tästä turbulenssista yksittäiselle työntekijälle on annettu titteli osaaja ja lupaus työantajien välisestä kovasta kilpailusta koskien ammattitaitoista työvoimaa. Työn muutoksen taustalla piilee tietenkin tutut ja turvalliset markkinavoimat ja näiden toimeenpanevana sysäyksenä maaginen sana ja kaikkien kumartama termi ”kilpailukyky”. Kilpailukyvystä onkin tulossa suurin yksittäinen kansallisvaltioiden yhteiskunnallisten tavoitteiden ja poliittisten päämäärien määrittäjä. Kilpailukyky nauttii hegemonista hyväksyntää vasemmalta oikealle ja sen kyseenalaistamisella tai mielekkyyden epäilemisellä on inhottava poliittisen itsemurhan pistävä aromi.

Työelämästä on uusien kehityssuuntien valossa muodostumassa epäreilu, väsyttävä ja kova paikka. Näin ei tarvitsisi olla, mikäli työmaailmaa muokkaavat arvot määriteltäisiin uudelleen inhimillisemmistä, oikeudenmukaisemmista sekä solidaarisemmista lähtökohdista. Ensimmäinen askel kohti oikeudenmukaisempaa työelämää otetaan nykyisen ja muuttuvan työelämän ymmärryksen kautta. Psykokapitalismin nousu ja ihmisten identiteettien muodostumisen muutokset ovat osa laajempaa ymmärrystä työelämän kokonaisvaltaisesta kehityksestä. Seuraava askel on tehdä politiikkaa jonka avulla tämän muutoksen aiheuttamiin haasteisiin kyetään vastaamaan.