Mitä 25-vuotias yliopisto-opiskelija tietää ihmisten arjesta tai yhteisten asioiden hoidosta?

Olen elänyt nuoren elämäni sateenkaariperheessä yksinhuoltajaäidin kasvattamana. Se ei ollut aina helppoa ympäristössä, jossa naapurusto koostui pääsääntöisesti kahden vanhemman, kolmen lapsen ja yhden lemmikin perheistä. Olen jo hyvin nuorena joutunut kohtaamaan tarpeetonta ennakkoluuloisuutta ja erilaisuuden pelkoa itseäni ja perhettäni kohtaan. Sen sijaan, että olisin lannistunut kokemuksistani, olen päättänyt omalta osaltani vaikuttaa siihen miten yhteiskunta näkee omat kansalaisensa ja heidän oikeutensa. Tasa-arvo ja yhdenvertaisuus ovat horjumatta oman aatemaailmani perustana.

Päätin jo ala-aste ikäisenä, että opiskelisin itselleni korkeakoulututkinnon yliopistosta. Perheessäni ja suvussani ei liiemmin ylioppilaita saati korkeakoulusta valmistuneita ole vaan juureni juontuvat tavallisesta työväenluokasta. Olen ylpeä ja kiitollinen siitä, että vanhemmat ikäpolvet ovat luoneet yhteiskunnan, jossa jokaisella yksilöllä on vapaus luoda elämästään oman näköisensä. Maksuton koulutus ja muut verovaroin yhteisesti kustannetut hyvinvointipalvelut ovat perusta, jolle jokainen suomalainen voi tulevaisuutensa rakentaa.

Vaikka päätoimeltani olen tällä hetkellä opiskelija, on minulla myös takana usean vuoden kokemus työelämästä. Olen ollut töissä enemmän tai vähemmän 15-vuotiaasta asti. Työkokemusta olen kerryttänyt muun muassa leipomon pakkaamosta, kaupan kassalta, toimistotöistä ja valtionhallinnosta. Työelämän epäkohdat ja ongelmat koskettavat yhä useampaa suomalaista. Työttömyys, silpputyö, työssäkäyvien köyhyys ja työpahoinvointi ovat valtavia ongelmia yhteiskunnassamme. Samaan aikaan kun eläkeikäisiä kannustetaan jäämään töihin, joka viides nuori on työttömänä ja vaarassa tippua yhteiskunnan ulkopuolelle.

Olen ympäristöihminen, joka näkyy myös toiminnassani. Omaan yksityiselämääni tämä heijastuu siten, että yritän tehdä ympäristöystävällisiä valintoja arjen asioissa. Kaupungissa asuvalle nuorelle ilmastoteot eivät järin vaikeita ole. Olen jo muutaman vuoden ollut kasvissyöjä, josta on ollut hyötyä paitsi omalletunnolle niin myös rahapussille. Autottomuus on helppoa kun julkinen liikenne toimii ja pyöräkin on vielä varastamatta. Pelkästään yksilötasolla ilmastonmuutosta ei kuitenkaan pysäytetä vaan siihen tarvitaan vahvaa kansallista ja kansainvälistä tahtoa sekä toimintaa.

Politiikassa olen ollut mukana nyt viiden vuoden ajan. SDP:n puoluekirjan hankin, koska koin puolueen arvot ja tavoitteet omikseni. Toisin kuin monilla puoluepolitiikassa mukana olevilla minulla ei ennen aatteeni valintaa ollut kytköstä perheeni, sukuni tai lähipiirini kautta mihinkään puolueeseen. Politiikasta ja yhteiskunnallisista asioista kiinnostuin, koska tahdon vaikuttaa siihen mihin suuntaan Suomi ja maailma ovat menossa. Tällä hetkellä toimin muun muassa Tampereella varavaltuutettuna ja kaupunginhallituksen varajäsenenä, Demarinuorten liiton varapuheenjohtajana ja SDP:n puoluevaltuuston jäsenenä.

Nyt olen ehdolla eduskuntaan Pirkanmaan vaalipiirissä ja valmis laittamaan itseni likoon ihmisläheisemmän ja avoimemman politiikan puolesta!

Lisää minusta ja arvoistani:

Kuka Sanna?

Ansioluettelo