Uudistuuko Suomi?

Share |

Tiistai 29.7.2008 - Sanna Marin


(Julkaistu Uutispäivä Demarissa 29. Heinäkuuta 2008)

Suomalainen hallintojärjestelmä koetaan usein byrokraattiseksi, hitaaksi, tehottomaksi ja uudistustarpeiseksi. Monilla hallinnonaloilla kuvaus on varmasti paikkansapitävä karkeasta jaottelusta huolimatta. Uudistuksen rattaat pannaan Suomessa pyörimään hitaasti, mutta varmasti ja uudistuksen kierteessä ollaan valmiit uudistamaan kaikki mikä tielle vain osuu. Tarvetta uudistukseen ei aina ole ja vahingossa tullaan usein uudistamaan jo hyvinkin toimineet järjestelmät. Uudistusta myös ruokkii uudistuksen halu, on uudistus tarpeellinen tai ei. Huomionarvoista lienee myös muistaa, että uudistus voi viedä aivan päinvastaiseen suuntaan kuin on ollut tarkoitus ja näin uudistuksella voi olla mitä katastrofaalisimmat seuraukset.

Nykyinen uudistuksen suunta näyttää valitettavasti kulkevan taaksepäin. Esimerkkeinä voidaan vaikkapa nostaa innovaatioyliopiston kirvoittama yliopistojen hallinnon uudistusprojekti. Ensin on rakennuttu Suomesta tasa-arvoinen, keskiluokkainen ja solidaarinen yhteiskunta, jossa jokaisella on mahdollisuus kouluttautua ja kehittyä. Nyt nähdään uudistustarve yliopistojen vanhoillisessa sivistävässä opiskelukulttuurissa. Tilalle halutaan luoda markkinavetoinen, maailmanluokan innovaatiokeskitysleiri, josta valmistuu kapitalistisen maailmanjärjestyksen vannoutuneita kuulijoita. Innovaatiot pusketaan läpi väkipakolla, jolloin todellisille heräämisille ja keksinnöille tuskin jää sijaa. Yhteistyöstä tehdään pakollista, välttämätöntä selviytymisen kannalta, sillä ilman yliopisto-yritys-yhteistyötä ei rahaa tipu. Yliopistokentässä aivan varmana löytyy sijaa uudistuksille. Meneillään oleva uudistus kuitenkin on yksi niistä monista aivan takaperoisista uudistuksista, joista jää vain märkä läntti jäljelle ja paha mieli.

Toinen vallan kummallinen uudistus on meneillään aivan kotinurkillani, missäs muuallakaan kuin TILTU- Tampereella. Tilaaja-tuottaja-malli eli TILTU- malli on kovaa huutoa hallinnon keskeisillä toimialoilla. Täällä Tampereella kaikilla hallinnon aloilla, on siitä hyötyä tai haittaa. Tilaaja-tuottaja-mallin keskeisin ominaisuus lienee tilaaja osapuolen erottaminen tuottaja osapuolesta. Tampereella tilaajan pestiä hoitavat Tilaajalautakunnat ja tuottajapuolella homma hoituu Johtoryhmien alaisuudessa. Mallin myötä myös muut markkinaehtoiset toimintatavat ovat vallanneet jalansijaa hallinnon monimutkaisessa ja byrokratisoituneessa toimintaympäristössä. Tarkoituksena on ollut purkaa juuri tätä byrokratisoitunutta hallintokulttuuria. Todellisuudessa TILTU- mallin myötä byrokratian määrä on moninkertaistunut. Kukaan ei näytä tietävät mitä tekee tai kenen alaisuudessa.

Toimintatapauudistusten myötä on otettu käyttöön monenmoisia tehokkuusmittareita. Näillä mittareilla mitataan tuotettaisiinko vaikkapa terveyspalvelut halvemmalla ulkopuolisilla tuottajilla kuin kunnan olmilla julkisilla tuottajilla. Kilpailutuksella pyritään tehokkuuteen ja säästöihin. Todellisuudessa kilpailutusosaaminen on lasten kengissä. Tästä johtuen kaikkeen tuppaa nyt menemään enemmän aikaa ja rahaa. Valitettavaa on myös palveluiden laadun heitteleminen hyvän ja hyvin huonon välillä. Mutta kukapa voisi odottaa tuiki tavallisilla luottamushenkilöillä olevan osaamista kilpailuttaa, saatikka tehdä sopimuksia eri tuottajien kanssa. Sopimusohjauksella kun on entistä suurempi rooli Tampereen kaupungin kilpailutusviidakossa. Sopimusten tekoon ei yksinkertaisesti nykyinen osaaminen riitä. Osa sopimuksista on myös laadittu muotoon, että niitä on erittäin vaikea purkaa.

Tehokkuusmittareiden kylmien neonvalojen alla ei yksittäisen työntekijän arki ole nannaa. Henkilöstöltä puristetaan tulevaisuudessa enemmän kuin ikinä ennen on puristettu. Enemmän tulosta pienemmällä budjetilla ja heikommalla henkilöstömäärällä. Henkilöstön ahdinkoon hallinnon byrokratisoituessa ei ole löytynyt ratkaisua. Sairaus poissaolot ovat lisääntyneet hälyttävästi ja samalla kustannukset automaattisesti kasvaneet. Loput työkykeneväiset harhailevat loppuun palamisen kuilun reunoilla.

TILTU- mallin tehokkuustuoksinassa on unohdettu monia muita erittäin tärkeitä kaupungin velvollisuuksia ja arvoja, etunenässä ympäristöarvot. Tampereen kaupungin pyykit kun tätä nykyä pesetetään Virossa. Ekologista? Tuskin. Kilpailutuksella saatiin halvin tuottaja, mutta muut kriteerit sitten unohdettiinkin. Kriteerit kuten ympäristövastuu, sillä kuljetuksista tahtoo syntyä melkoiset määrät hiilidioksidipäästöjä. Toinen mainitsemisen arvoinen seikka on laatu ja kyseisellä pyykkifirmalla se on jäänyt huomioimatta ja pyykit useasti palautuneet epäilyttävän ruskeina takaisin. Mutta mitäs siitä kun halvalla lähtee.

Yksityistäminen ja ulkoistaminen ovat keskeisiä termejä TILTU- sanakirjassa. Julkiset palvelut tuotetaan entistä useammin yksityisillä tuottajilla. Kilpailutusta ja muita markkinaehtoisia toimintatapoja on toki jo käytetty kauan hyödyksi julkisella sektorilla. Esimerkiksi rakennustöissä yksityisiä tuottajia on käytetty iät ajat ja aivan perustellusti. Sosiaali- ja hyvinvointivointialoilla joissa ihmisen hyvinvoinnin tulisi olla keskiössä markkinasuuntautuneet mallit taas soveltuvat heikosti. Erilaiset tuloksellisuusmittarit kun eivät kerro todellisuutta vaikkapa terveydenhuollon tilasta. Sosiaali- ja terveyspalveluissa laadun tulisi olla tärkein kriteeri ja muun muassa terveydenhuollon ja sairaalapalveluiden toimivuudesta kertoo ihmisten terveydentila hoidon jälkeen, eikä se kuinka monta potilasta lääkäri on hoitanut tunnin sisällä.

Kyseenalaista on myös niin kutsutun uudistuksen tarve. Suomen terveydenhuolto kun on jo maailman tehokkainta. Pienillä resursseilla saadaan suhteellisen laadukasta hoitoa. Hyvinvointi on laskussa ja ainoa kasvun kenttä Tampereen TILTU- mallissa näyttää olevan ”poliittisen eliitin” kerskailevan tärkeyden lisääntyminen. Kyllä me täällä Tampereella ollaan jälleen niin edistyksellisiä.

Uudistetaanpa sitten yliopistoja tai kunnallista hallintojärjestelmää on syytä muistaa miksi uudistukseen alun perin lähdettiin. Täytyy tarkastella uudistetaanko tarpeesta vai tarpeetta. Ensin täytyisi olla ongelma ja sitten uudistuksen kautta löytää siihen ratkaisu. Uudistus uudistuksen tähden vie joukkiota juuri siihen väärään suuntaan mistä alun perin haluttiin pois. Joskus uudistus viedään oikeaan suuntaan, mutta pilataan yleistyksellä tai jätetään huomioimatta uudistuksen tarvitsema aika ja resurssit. Jospa nyt vaan pyrittäisiin rakentamaan Suomea eikä murentamaan sitä!

Avainsanat: Kunnat, hallinto, yliopistouudistus, Tampere