Oikeudenmukaisen verotuksen dilemmat

Share |

Keskiviikko 4.3.2009 - Sanna Marin


(Julkaistu Uutispäivä Demarissa 11.3.2009 ja Aamulehdessä 30.3.2009)

Oikeudenmukainen verotus on aiheena hyvinkin kiistanalainen, sillä jokainen yksilö ja poliittinen ryhmittymä muodostavat oman kantansa ja näkemyksensä oikeudenmukaisuudesta. Tähän näkemykseen vaikuttavat niin vallitseva kulttuuri kuin sosiaalinen kasvuympäristö. Juuri nämä lähtökohtaiset erot tekevät kysymyksestä ”Minkälainen verotus on oikeudenmukaista?” ongelmallisen.

Oma näkemykseni oikeudenmukaisuudesta ja oikeudenmukaisesta verotuksesta pohjautuu näihin molempiin. Suomalainen kuin pohjoismainenkin kulttuuri pohjautuvat osaltaan sekä vapaalle markkinataloudelle, että solidaariselle yhteisvastuulle ja laajalle tulonsiirtopolitiikalle. Nämä poliittisen ja kulttuurisen kentän muodostamat arvot vaikuttavat välillisesti ja välittömästi myös omaan kasvuympäristööni. Käsitykseni oikeasta ja väärästä, hyvästä ja pahasta sekä oikeudenmukaisuudesta ja epäoikeudenmukaisuudesta pohjautuvat vahvasti länsimaisen, kristillisen ja pohjoismaisen kulttuurin perimälle. Käsitykseni oikeudenmukaisuudesta linkittyy käsitykseeni yhteiskunnasta kokonaisuudessaan.

Kannatan pohjoismaista hyvinvointivaltiota. Uskon vakaasti solidaarisen verotuksen hyötyihin. Uskon, että luodessamme pohjan tasa-arvoiselle hyvinvoinnille, luomme myös pohjan sosiaalisesti ja ekologisesti kestävälle talouskehitykselle. Pohjoismainen hyvinvointi pohjautuu hyvin pitkälle yhteiskunnan yksilöiden työpanokseen. Vakaan ja kasvavan veropohjan perustana toimii laaja työllisyys. Hyvinvointipalvelut rahoitetaan pääsääntöisesti tuloverotuksella. Muu verotus toimii lähinnä tuloverotuksen täydentäjänä. Esimerkiksi pääomaverotus on kokonaisverotuksen tuotosta vain 1/70 osa. Pääomaverotuksen keveyttä selitetään usein sen työpaikkoja synnyttävällä vaikutuksella. Tosiasiassa kuitenkin suurimmat työllistäjät ovat julkinen sektori sekä pienet ja keskisuuret yritykset, joista iso osa ei ikinä pääse hyödyntämään kevyen pääomaverotuksen mahdollisuutta. Tämänkaltaisen matalan pääomaverotuksen vaihtoehtoina ovat korkea työnverotus tai heikkenevät hyvinvointipalvelut. Onko tämä oikeudenmukaista ja ennen kaikkea työntekoon kannustavaa?

Suomalaisella poliittisella kentällä on jo pitkään vallinnut käsitys tuloverotuksen keventämisestä. Kuitenkin samalla on myös pyritty keventämään kulutus-, perintö- ja pääomaverotusta. Veronkevennykset ovat osittain mahdollistaneet yleisesti positiivinen talouskehitys ja taloudellinen nousukausi, jolloin myös alenevalla verotuksella on kyetty suhteessa keräämään entistäkin suurempi verokertymä. Vasta laskusuhdanteessa joudumme todella tämänkaltaisen verokehityksen haasteiden eteen. Yhä useammilla kunnilla on ongelmia järjestää edes lakisääteisiä peruspalveluita. Tämä johtuu osittain väestörakenteen kehityksestä, mutta myös kuntien ja valtion sulaneesta veropohjasta. Työttömyys asettaa julkiselle sektorille lisääntyviä palveluvaateita sekä tulopohjan haasteita. Valtio ja kunnat ovat joutuneet globaalin talouskehityksen uhreina erittäin vaikeiden päätösten eteen. Kunnat joutuvat mitä suurimmalla todennäköisyydellä nostamaan jälleen reippaasti kunnallisverotustaan kun taas valtio tuntuu jatkavat nousukauden veropolitiikkaansa. Suomen kansalaisia kuormitetaan miljardien velalla, koska hallitus elvyttää pääasiassa toteuttamalla veronkevennyksiä. Tämänkaltaisen talouspolitiikan elvyttävät vaikutukset jäävät nähtäväksi. Yksi asia kuitenkin on varma. Velka ei ikinä ole halpaa!

Oikeudenmukainen verotus on mahdollista kansallisvaltion tasolla, koska oikeudenmukaisuuden perustan päättävät äänestäjät. Poliittisilla puolueilla on yhä huomattavia eroja etenkin veropolitiikassa. Vaikeampi kysymys lienee, että haluammeko globaalia ja kansainvälistä oikeudenmukaisuutta. Kuinka suopeita suomalaiset olisivat ajatukselle avokätisistä kansainvälisistä tulonsiirroista? Suhtautuminen olisi todennäköisesti tympeä ja tämänkaltaista järjestelmää pidettäisiin varmaan hyvinkin epäoikeudenmukaisena. Verotuksen oikeudenmukaisuuden käsitys on siis suorassa suhteessa yleiselle käsitykselle oikeudenmukaisuudesta. Tyydymmekö vain pohjoismaiseen ja länsimaiseen hyvinvointiin vai uskallammeko vaatia kansallisrajat ylittävää oikeudenmukaisuutta? Mielestäni Euroopan unioni on juuri tämänkaltainen kansalliset rajat ylittävä hyvinvointieroja tasaava organisaatio, jonka lähtökohtana on alusta pitäen ollut Euroopan taloudellisen vakauden ja kasvun lisääminen yhteistyön keinoin. Tämä jakaa, jopa pohjoismaista laajaa ja solidaarista hyvinvointiyhteiskuntaa kannattavat yksilöt hyvinkin erilaisten näkemysten piiriin. Taloudellisessa taantumassa ja lamassa kansallisvaltioiden intressit korostuvat entisestään, kuten muun muassa Ranskassa on viimeaikaiseen kehitykseen viitaten käynyt. Protektionismi on uhka Euroopan unionille ja talousliitolle, mutta myös toiveille globaalista hyvinvoinnista. Oikeudenmukaisuus ei missään nimessä ole yksiselitteistä. On täysin ymmärrettävää yrittää suojella omia kansalaisiaan suhteessa muuhun maailmaan. Olemmeko ikinä kykeneväisiä maailmanlaajuiseen hyvinvointiin ja yhteistyöhön globaalien ongelmien ratkaisemiseksi? Toivottavasti, sillä en näe muuta vaihtoehtoa kansainvälisten haasteiden voittamiseksi.

Pohdinnan käynnistäjänä toimi Kalevi Sorsa- säätiön perjantaiyliopisto 27.2, jossa käsiteltiin oikeudenmukaista verotusta.

Avainsanat: Talouspolitiikka, verotus, veropolitiikka