Taantuman taantuvaa talouspolitiikkaa

Share |

Torstai 13.8.2009 klo 16:38 - Sanna Marin


Yhteiskuntamme on pisteessä, jossa määritellään se miltä Suomi näyttää huomenna. Olemme kasvattamassa valtion velkaa kymmenillä miljardeilla euroilla hyvin pitkälti porvarillisen hallituksemme oikeistolaisen talouspolitiikan ansiosta. On ymmärrettävää, että velkaa otetaan taloutta elvyttäviin tarkoituksiin, kuten maamme asukkaiden hyvinvoinnin säilyttämiseksi elvyttävän työllisyyspolitiikan avulla. Surullista kyllä velkaa ei tällä hetkellä kasvateta ainoastaan talouden elpymisen toivossa vaan nimenomaan oikeistohallituksemme hyväosaisia ja suuryrityksiä tukevan politiikan ansiosta. Esimerkkejä näistä oikeistolaisen talouspolitiikan antimista ei tarvitse etsiä kaukaa.

Työnantajien Kela-maksun poisto puhkaisee noin miljardin aukon Kelan budjettiin vuosittain. Tämä aukko on paikattava ottamalla velkaa. Kela-maksun poistoa puolustellaan sen elvyttävän vaikutuksen ansiosta. Sen kerrotaan myös helpottavan kuntien asemaa työnantajina, sillä samalla myös kuntien maksumenojen uumoillaan alenevan. Kela-maksun poiston kerrotaan auttavan työnantajia palkkaamaan lisää työvoimaa tai säilyttämään nykyinen työvoima ja näin ollen elvyttävän työllisyyttä. Huvittavaa kuitenkin on, että samalla kun valtiovarainministeriö vetoaa kansaan selittämällä, ettei globaali lama voi millään muotoa olla heidän vikansa niin kuitenkin se vilpittömän oloisesti tuntuu uskovan, että poistamalla Kela-maksun suuryritykset kykenevät säilyttämään nykyisen työvoimansa. Tähänhän eivät vaikuta globaalien finanssimarkkinoiden tulosvastuut osakkeenomistajille tai liberaali talouspolitiikka ylipäänsä. Ja Kela-maksun poisto kun ei tunnu hyödyttävän juuri muita kuin suuryrityksiä. Tämä johtuu siitä, että mikäli valtiovarainministeriö olisi todella halunnut auttaa kuntia ja pieniä työnantajia niin olisi se varmasti onnistunut tehokkaammin sekä halvemmin kohdisteluilla ja todella vaikuttavilla toimilla. Sen sijaan päätettiin heikentää valtion tulopohjaa miljardilla poistamalla työnantajien Kela-maksu. Kunnat puolestaan eivät hyödy uudistuksesta juuri lainkaan, koska samaan aikaan kun kuntien budjetteja vahvistetaan poistamalla Kela-maksuja, niin toisaalta niitä heikennetään riittämättömien valtionapujen muodossa. Tulos on yksinkertaisen kaavan avulla laskettuna plus miinus nolla tai tosiasiassa jopa miinuksen puolella.

Toinen valtion velkaa kasvattava toimi on tietenkin lukuisat hyväosaisille kohdennetut veronalennukset. Näistä päällimmäisenä voitaisiin mainita vaikkapa tuloveron kevennykset. Tuloverojen kevennys kuulostaa aina jotenkin mukavalta. Kerrankin palkansaajan taakkaa huojennetaan. Vai huojennetaanko sittenkään? Alentamalla tuloveroja tasaisesti kaikista veroluokista varmistetaan valtion kassan keveneminen. Tämän tasapainottamiseksi tarvitsemme jälleen lisää velkaa. Samaan aikaan kun työntekijän kukkaro paisuu alenevien tuloverojen ansiosta kunnat joutuvat kasvattamaan omaa tulopohjaansa nostamalla kunnallisia veroja kuten kunnallisveroa. Kuntien verojen noston vaikuttimena ovat tietenkin riittämättömät yhteisöverotuotot sekä kuntien ahdinkoon riittämättömät valtionavut. Kunnallisvero puolestaan toisin kuin valtion tuloverotus on tasaveropohjainen. Kun valtio leikkaa tulojansa keventämällä progressiivista tuloverotustaan tasapuolisesti kaikilta maksuluokilta, joutuvat kunnat perimään tasaveron korotuksen samoin kaikilta tuloveroja maksavilta kuntalaisiltaan. Tämänkaltaisen veropolitiikan lopputulos on selvä. Hyvätuloiset maksavat vähemmän progressiivista tuloverotusta mutta aavistuksen enemmän tasaveropohjaista kunnallisveroa ja näin ollen heidän pankkitililleen onkin tupsahtanut aimo tukku rahaa. Valitettavasti pienituloisten tilillä veroratkaisut näkyvät päinvastaisesti. Heidänkin progressiivinen tuloverotuksensa kevenee aavistuksen, mutta samalla kunnallisverojen korotukset leikkaavat tilinauhaa entisestään. Loppupäätelmä on yksinkertainen. Porvarihallitus kokoomuslaisen valtiovarainministerinsä johdolla on onnistunut toteuttamaan oikeistolaista talouspolitiikkaa, toisin sanoen rahan siirtoa köyhiltä rikkaille!

Kolmas valtionvelkaa huimasti kasvattava toimi on tietenkin paljon puhuttanut ja ekonomistien laajalti tyrmäämä ruuan arvonlisäveron alentaminen. Hallituspuolue keskusta selittelee arvonlisäveron alentamista kaikkein köyhimpien apuna, sillä kuka kuluttaisikaan elintarvikkeita yhtä paljon kuin vähäosaiset. Näin ikään kun alennamme ruuan arvonlisäveroa niin samalla kansamme köyhimmät joutuvat maksamaan ruuastaan entistä vähemmän. Tämä on omiaan auttamaan heidän taloudellista ahdinkoaan. Mielenkiintoinen ja järkeenkäypä selitys. Mutta voisiko sittenkin olla niin, että köyhät eivät hyötyisikään laisinkaan ruuan arvonlisäveron alenemisesta. Voisiko mahdollisesti olla jopa niin, että ruuan arvonlisäveron aletessa kahteentoista prosenttiin väliin jäävän summan saisivatkin vääristyneen kilpailun piirissä toimivat kaupat? Tämähän on tietenkin pelkkää spekulaatiota aivan kuten ruuan arvonlisäveron selittely vähäosaisten auttamisella. Ainoa varma asia tässäkin veroratkaisussa on, että se tulee hyvin kalliiksi ja kasvattaa valtion velkataakkaa entisestään 500 miljoonalla eurolla. Tämäkin velka on maksettava takaisin korkojen kera. Mikäli hallitus haluaisi todella panostaa vähäosaisten toimeentuloon, hoituisi tämä huomattavasti tehokkaammin perusturvaetuuksia parantamalla sekä keventämällä pienituloisten työn verotusta. Sen sijaan ratkaisuja etsitään vastuuttoman veropolitiikan kautta.

Kun tänä päivänä jälleen voivottelemme demokratian tilaa ja vaalirahoitusta on meidän myös hyvä muistaa miljardien velan tuoma taakka huomiselle Suomelle. Jos vaalitukia elinkeinoelämältä ja yrityksiltä saava porvarihallitus jatkaa järjetöntä ja äärimmäisen oikeistolaista talouspolitiikkaansa on työntekijän arki huomenna entistä ankeampi. Onneksi porvarillinen mediamme keskittyy ruoskimaan työväenpuolueita siitä, että nämä saavat tukia työntekijöiden etuja ajavilta ammattiyhdistysliikkeiltä. Toden totta olemme kriisissä, mutta aivan erilaisessa kriisissä kuin luulemme olevamme. Herää Suomi jo tänään!

Avainsanat: Talouspolitiikka