2011 - We gotta take the power back

Share |

Torstai 1.7.2010 - Sanna Marin


Suomalainen demokratia on jokseenkin vinksahtanutta. Eduskunta äänesti 1.7.2010 kahden uuden ydinvoimaluvan puolesta äänin 120−72 TVO:n luvalle ja 121−71 Fennovoiman luvalle. Kansan enemmistö on kuitenkin systemaattisesti vastustanut lisäydinvoiman rakentamista. Ydinvoimanvastaisen äänestyssitoumuksen oli 1.7. allekirjoittanut 33 033 ihmistä. Äänestä ydinvoima historiaan -kampanjaa on viety eteenpäin 13 ympäristöjärjestön ja poliittisen nuorisojärjestön voimin.

Mitä tämä sitten kertoo demokratian tilasta? Yksinkertaisimmillaan, etteivät kansanedustajat asiassa edusta kansan tahtoa. Tämänkaltaiset ristiriidat valtaapitävien ja kansan välillä ajavat edustuksellisen demokratian vääjäämättä entistä syvempään kriisiin.

Uskoni edustukselliseen demokratiaan on murentunut vähitellen kuluvan vaalikauden aikana. Yliostolain käsittely 2008−2009 oli karmaiseva esimerkki huonosta valmistelusta, avoimuuden puutteesta ja välinpitämättömyydestä. Opiskelijajärjestöt ja yliopistojen henkilökunta pyrkivät vaikuttamaan lainvalmisteluun monin eri tavoin tuloksetta. Laki runnottiin läpi asiantuntijoiden ja opiskelijoiden tuskanhuudoista huolimatta. Vuonna 2009 yliopistojen autonomia ja kolmikanta olivat murrettu ja yliopistojen rahoitus tehty riippuvaiseksi markkinoiden armopaloista. Olin mukana vaikuttamassa yliopistolain valmisteluun eri kanavien kautta muun muassa oman ylioppilaskuntani edustajistossa, sosialidemokraattisissa opiskelijoissa ja Tampereen yliopiston opiskelijoiden muodostamassa Toimiva yliopisto -verkostossa. Osallistuin mielenosoituksiin, pidin puheita, lähetin sähköpostia kaikille istuville kansanedustajille, kirjoitin lehtiin, luin opetusministeriön raportteja läpi ja opettelin uuden lakiesityksen ulkoa. Turhaan. Minun ja tuhansien muiden opiskelijoiden kommentit lain sisällöstä kaikuivat kuuroille kokoomuslaisille korville. Ymmärsin ensimmäistä kertaa miksi ihmiset turvautuvat väkivallan tekoihin poliittisessa vaikuttamisessa.

Sähköisen viestinnän tietosuojalaki ”Lex Nokia” on toinen puistattava esimerkki kuluvan vaalikauden irvokkaista uudistuksista. Perustuslain tulkinta ei koskaan aiemmin ole käynyt yhtä sujuvasti kuin Perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja Kimmo Sasilta lain rukkaamisen aikaan. Lex Sasi repi kansalaisten yksityisyydensuojan auki suuryritysten voitelun viettelemänä. Nykyään kirjesalaisuus on kauppatavaraa ja muun muassa työnantajien, taloyhtiöiden ja oppilaitosten täysin laillista saada tietoonsa maksua vastaan työntekijöidensä ja toimijoidensa sekä asukkaidensa sähköpostin tunnistetietoja. Kiitos kuuluu hallituspuolueiden kansanedustajille, jotka äänestivät lain hyväksymisen puolesta ja kansan mielipidettä ja etua vastaan.

Kun vaalein valitut eivät kuuntele kansaa, tiedeyhteisöjä tai asiantuntijoita millaiset edellytykset edustuksellisella demokratialla on säilyttää legitimiteettinsä? Suoria vaikuttamisen kanavia kaivataan, mutta valtaapitävät tyytyvät tarjoamaan kansalaisille vain toissijaisia osallistumisen mahdollisuuksia. Kyselyihin ja tiedusteluihin vastaaminen, nykypäivän osallistuminen, turhauttaa kun vaikuttavuus uupuu. Viimeisin kansanäänestys järjestettiin vuonna 1994. Muisto suorasta vaikuttamisesta ei enää lämmitä 16 vuoden jälkeen. Suuri osa äänestysikäisistä ei ole koskaan saanut osallistua suoraan päätöksentekoon asiakysymyksissä. Ei ihme, ettei politiikka kiinnosta ja, että äänestyslaput täyttyvät Aku Ankoista, Mikki Hiiristä ja kirkkoveneistä, siis jos täyttyvät ollenkaan. Samalla poliitikot pyörittelevät päitään ja kummastelevat suomalaisten äänestysinnon alamäkeä.

Turhautumisestani huolimatta taistelutahtoni on tallella ja muutoksenhaluni palava. Tämä ei jää tähän. 2011 nähdään toimiiko edustuksellisuus Suomessa. Onko kansa tyytyväinen tehtyihin poliittisiin päätöksiin ja toimintatapoihin, joilla päätöksiä on viety läpi? Puolueilla on eroja, kunhan jaksaa raaputtaa mainostoimistojen luomien kiiltokuvakalvojen pintojen alle. Vaaleissa äänestäminen on tärkeää, sillä hallituksen kokoonpano vaikuttaa olennaisesti siihen, minkälaista politiikkaa Suomessa tehdään. Kansanvallan toteutumista pelkkä äänestäminen ei kuitenkaan takaa, pääsee vaaleissa valtaan mikä puolue tahansa. Äänestäjien näkemykset kun tuppaavat unohtua neljän vallantäyteisen vuoden aikana.

Lopetankin uraanin kyllästämän paatokseni kaikkien aikojen parhaimman bändin Rage Against the Machinen sanoihin ” Yeah, we gotta take the power back”.


Rage Against the Machine/ Take the Power Back:
http://www.youtube.com/watch?v=rqkMsXcHQYg

Avainsanat: Demokratia, Suora vaikuttaminen, Vaalit