Ulkopolitiikka nousemassa poliittisen keskustelun keskiöön

Share |

Torstai 9.9.2010 klo 17:19 - Sanna Marin


Ulkopolitiikka on jälleen nousemassa Suomen poliittisen keskustelun keskiöön. Tästä viestivät paitsi Kokoomuksen viimeaikaiset Venäjä-kohautukset niin myös jatkuvasti lisääntyvä paine kehitysapu- ja ihmisoikeuskeskustelussa. Voi hyvinkin olla, että ulkopolitiikasta haetaan puolueiden eroja esiin nostavaa vaalivalttia.

Kokoomuksen arvio Venäjän asemasta taloudellisena mahtina voi näyttäytyä poliittisen kentän ulkopuolisille varomattomana kömmähdyksenä. Uutisotsikoihin noussut kokoomusjohdon avaus ei kuitenkaan ole aivan niin tuore kuin on annettu ymmärtää. Kokoomuksen ulkoministeri Alexander Stubb on jo ennen kohua avannut mietteitänsä Venäjän tilasta itseään laajemmalle joukolle. Miksi sitten Kokoomus haluaa nostaa Venäjän keskusteluun näinkin ärhäkällä tavalla?

Vaikka porvaripuolue on ollut myötätuulessa jo hyvän aikaa, on myös sen vahvistettava omia rivejään eduskuntavaalien lähestyessä. Venäjän nokittelulla luodaan vankka tuki puolueen isänmaantuntoiselle konservatiivisiivelle samalla kun äänestäjämassoja suitsutetaan perinteisillä sosialidemokraattisilla teemoilla. Ulostulolla on myös muita tarkoitusperiä. Yksinkertaistetun Venäjä-analyysin avulla puolue pyrkinee tekemään eroa suomettumisenajan ulkopolitiikkaan ja lunastamaan puheensa uudenlaisen ulkopolitiikan tekemisestä.

Eräänä viitekehyksenä Kokoomuksen Venäjä-lausunnoille toimii osaltaan myös Euroopan Unionissa virinnyt keskustelu EU:n strategisista kumppaneista. Kasvavien talouksien merkitys tulee korostumaan entisestään kansainvälisessä valtadynamiikassa. Tästä vahvana esimerkkinä toimii Kiinan vaikutusvallan kasvu taloudellisena ja poliittisena mahtina. Kasvavien talouksien asema heijastuu väistämättä myös ihmisoikeuskeskusteluun. Jo nyt eurooppalaisessa keskustelussa on havaittavissa muuttuneita äänenpainoja ihmisoikeuskysymysten osalta. Länsimaat tuntevat syystäkin olonsa uhatuksi kun uudet toimijat kuten Kiina vahvistavat kauppasuhteitaan kolmansissa maissa. Uhkana onkin, että ihmisoikeuskysymykset jäävät eurooppalaisessa keskustelussa entistä vahvemmin kauppapolitiikan varjoon kun Unionin rooli heikentyy suhteessa kasvaviin talouksiin.

Stubb kritisoi EU:n ihmisoikeuspolitiikkaa saarnaamisesta suurlähettiläspäivillä 23. elokuuta. Puheessaan hän esitti kysymyksen siitä sitooko EU kätensä arvokysymyksiin ja periaatteisiin tilanteissa, joissa unionin poliittisia tai taloudellisia tavoitteita palveleva ratkaisu olisi järkevämpi ja johtaisi parempiin tuloksiin. Tämänkaltaisten äänenpainojen voidaan odottaa lisääntyvät vaalien lähestyessä. Suomen tulisikin nyt miettiä millainen ulkopoliittinen toimija haluamme tulevaisuudessa olla ja millaisiin kehyksiin asetamme edelleen kuumenevan keskustelun EU:n kauppapolitiikasta, vapaakaupasta ja ihmisoikeuksista. Nyt jos milloin on tärkeää pitää esillä sosialidemokraattista inhimillistä aatemaailmaa ihmisoikeuskysymysten osalta.

Avainsanat: Ulkopolitiikka, EU, Venäjä, Kauppapolitiikka, Ihmisoikeudet