Stereotypiat ovat edelleen läsnä politiikassa

Share |

Maanantai 14.2.2011 klo 16:14 - Sanna Marin


”Sun ei pitäis käyttää jakkua tai kirjoittaa niin paljon asiaa sun blogiin. Nuoren pitäis katos näyttää nuorelta ja kuulostaa kans.” kaikuu hyvässä hengessä annettu kritiikki korvilleni. Näinkö on? Jakku ja painavat asiat pahvilaatikkoon varaston pimeään nurkkaan ja huppari niskaan slangisanoilla höystettynä? Mutta hetkinen, enhän minä lähtenyt tähän leikkiin keräämään nuorisosympatiaa itseäni vanhemmilta vaan puhumaan asiaa ja muuttamaan maailmaa.

Politiikan tutkija Erkka Railo oli keskustelemassa Ylen Aamu-tv:ssä 9. helmikuuta väitöskirjastaan ”Henkilökohtainen on poliittista. Neuvottelu politiikan sukupuolittuneesta työnjaosta Annan julkaisemissa poliitikkojen henkilökuvissa vuosina 1975−2005”. Tutkimuksessaan Railo tarkastelee Anna-lehden tekemien henkilökuvien eroja nais- ja miespoliitikkojen välillä 30 vuoden aikajaksolla. Tutkimuksen johtopäätös on, että näissä neuvotellaan siitä, millaista politiikkaa miehet ja naiset voivat tehdä ja keillä on oikeus toimia politiikassa.

Haastattelut välittävät kuvaa erilaisista jaoista sukupuolten välillä yksityisen ja julkisen elämän suhteen. Naispoliitikot kuvataan arjen asiantuntijoina ja henkilökuvia kirjoitetaan yksityiselämän ja ihmissuhteiden näkökulmasta. Miespoliitikkojen henkilöhaastatteluissa korostuu asiantuntemus sekä yhteisten asioiden hoito ja yksityiselämää käsitellään lähinnä heidän puolisoidensa kautta. Jako miesten ja naisten välillä näkyy myös politiikan sisältöalueilla. Esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuolto sekä opetus-, ympäristö- ja kulttuuripolitiikka nähdään erityisinä naisille sopivina toiminnan kenttinä. Sukupuolittunut yhteiskunnallinen jakolinja onkin siirtynyt osaltaan politiikan ja yksityiselämän väliltä politiikan sisälle.

Tunnistan jaon sukupuolittuneista politiikan toimintasektoreista omista kokemuksistani. ”Sua varmaan kiinnostaisi mennä puoluekokouksessa tuohon sosiaali- ja terveysasioita käsittelevään jaostoon.” kuulin useita kertoja kun Pirkanmaalla päätettiin puoluekokousdelegaatiomme edustuksista eri työryhmiin. Kannustukset tiettyjen politiikanlohkojen suuntaan viestivät edelleen voimissaan olevasta roolijaosta yhteiskunnallisella kentällä.

Sukupuolittuneen politiikan haaste ei omalla kohdallani ole niinkään kanssaihmisten arviot poliittisesta roolistani vaan kokemani vapauden puute reagoida sukupuoleeni liittyviin odotuksiin. Etenkin toisten naisten edessä koen vaikeaksi ilmaista, etteivät politiikan sisältökysymysten prioriteettini liity ensisijaisesti sosiaali- ja terveyspolitiikkaan, vanhustenhuoltoon tai muihin hoivakeskeisiin sektoreihin. Pelkään leimaa kylmästä ja kovasta naisesta.

Politiikan jakolinjat eivät ole vain sukupuoli- vaan myös sukupolvisidonnaisia. Politiikassa mukana olevaa nuorta, joka käyttäytyy rempseästi ja puhuu värikkäästi, pidetään helposti aidompana ihmisenä kuin nuorta, joka keskittyy sisällöllisesti ja kielellisesti politiikan asiakysymyksiin. Toisaalta ”aito” nuori voi kohdata muita haasteita politiikassa uskottavuuden jäädessä nuorisoleiman taakse. Sukupolvisidonnaiset rooliodotukset koskettavat todennäköisesti myös muita ikäryhmiä kuin alle 30-vuotiaita. Olisikin mielenkiintoista kuulla esimerkiksi eläkeikäisten politiikan aktiivitoimijoiden kokemuksia heihin kohdistuvista odotuksista.

Stereotypiat ovat edelleen politiikassa vahvasti läsnä, vaikka edistystäkin on tapahtunut. Onko politiikassa tilaa ei pullantuoksuiselle naiselle tai asiakeskeiselle nuorelle?

Avainsanat: Politiikka, Sukupuoliroolit, Politiikan rooliodotukset, Tasa-arvo