Valtiontalouden tasapainottamisen ontuva logiikka

Share |

Sunnuntai 18.8.2013 - Sanna Marin


Viime kevään kehysriihessä Suomen hallitus teki päätöksen yhteisöveron alentamisesta. Veroa sovittiin laskettavan 4,5 prosenttiyksikköä, joka tekee valtiovarainministeriön tuoreimpien laskelmien mukaan 870 miljoonan aukon valtion kassaan. Vain muutamia vuosia aiemmin edellisen porvarihallituksen aikana isot työnantajat saivat lottovoiton, kun työnantajien Kela-maksu poistettiin. Tämän kustannus oli noin miljardin luokkaa. Molempien toimien perusteena on ollut talouden elvyttäminen, uusien työpaikkojen synnyttäminen ja Suomen kilpailukyvyn lisääminen. Todelliset vaikutukset taitavat valitettavasti rajoittua lähes kahden miljardin euron aukkoon valtion kassassa.

Ensi vuonna voimaan astuvaa yhteisöveron laskua perusteltiin muun muassa sen synnyttämillä dynaamisilla vaikutuksilla, jotka elvyttäisivät taloutta ja palauttaisivat lopulta rahaa valtiolle. Nyt, vain puoli vuotta päätöksen jälkeen, valtiovarainministeriö myöntää, ettei näistä vaikutuksista kyetä tekemään minkäänlaista euromääräistä arviota. Päätöksen positiiviset vaikutukset ovat tällä hetkellä siis vain uskon asia. Mitä päätöksen jälkeen sitten on tapahtunut? Suuryritysten irtisanomiset ovat jatkuneet, eikä keskitetystä tulopoliittisesta ratkaisusta näy jälkeäkään.

Myös Kela-maksun poistoa perusteltiin aikoinaan sen elvyttävällä vaikutuksella ja noin kymmenellä tuhannella uudella työpaikalla. Ainakaan toistaiseksi edellisen hallituksen tekemä uudistus ei ole nostanut valtiontaloutta suosta, kannustanut yrityksiä investointeihin tai tuonut Suomeen luvattuja työpaikkoja.

Myös tämänkaltaisten uudistusten vaikutus kilpailukykyyn on arveluttava. Maaliskuun Talous ja yhteiskunta -lehdessä (1/2013) monet eri alojen asiantuntijat pohtivat kilpailukykyä ja siihen vaikuttavia tekijöitä. Lehden useassa artikkelissa päädyttiin samansuuntaiseen johtopäätökseen siitä, ettei kilpailukykyyn niinkään vaikuta monesti päällimmäiseksi nostetut työvoima- ja muut kustannukset vaikka näilläkin vaikutusta toki on. Keskeisimmät asiat kilpailukyvyn kannalta ovat näiden sijaan yritysjohdon liiketoimintaosaaminen ja vientituotevalikoiman laajuus. Kilpailukykyä heikentää etenkin se, etteivät yritykset kykene uudistumaan, luomaan uusia tuotteita ja markkinoimaan niitä. Politiikan ratkaisuilla kuten veroaleilla on siis lähinnä ollut laastarimainen vaikutus todelliseen ongelmaan, joka on yritysten oma toiminta tai sen puute.

Kun hallitukset ovat tuhlanneet talouden elvyttämisen porkkanat suuryritysten ja suurten työnantajien hemmotteluun, jää tavallisille palkansaajille ja yhteiskunnan vähäosaisille vain keppiä. Siitä kertovat joka suunnalta kaikuvat avaukset ”välttämättömistä rakenneuudistuksista”, jotka siis käytännössä tarkoittanevat julkisen sektorin leikkauksia, palkkamalttia ja kiristyksiä opiskelijoille, eläkeläisille ja työttömille. Näin polku hyvinvointivaltion alasajoon ja tuloerojen kasvuun levenee entisestään.

Vasemmisto ja etenkin me sosialidemokraatit painimme alenevien kannatuslukujen kanssa. Syyt ja myös ratkaisut heikkoihin galluplukuihin ja vaalitappioihin löytyvät aivan nenämme alta. Meidän on haastettava pidempään jatkunut yhteiskunnallinen hegemonia, jossa kannustavuus tarkoittaa hyväosaisille porkkanaa ja huono-osaisille keppiä, ja jossa vastuunkanto merkitsee julkisten toimintojen yksityistämistä ja hyvinvointivaltion rakenteellista romuttamista. Aivan aluksi on myönnettävä, että syy heikkoon kannatukseen löytyy myös tämänhetkisestä hallituksen politiikasta ja tehdyistä veropäätöksistä. Nämä kun, työn ja oikeudenmukaisuuden puolueen näkökulmasta, vaikuttavat hyvinkin epäoikeudenmukaisilta.

Avainsanat: Talous, Yhteisövero, Kela-maksut, Rakenneuudistukset, Sdp