Hyvä pääministeri kyllä kriisitietoisuutta löytyy, kriisi vain on eri kuin mitä eliitti päivittelee!

Share |

Keskiviikko 28.8.2013 - Sanna Marin


Alkuviikosta pääministeri Katainen otti maanisän roolin ja julisti talouskriisin olevan meidän kaikkien vika. Siis minun vikani, sinun vikasi kuin naapurin 93-vuotiaan Irmankin vika. Johtopäätöskin tästä syyllisten löytämisestä on yksinkertainen. Nyt kaikkien on löydettävä sisäinen kriisitietoutensa, joustettava saavutetuista eduista ja kannettava kortensa kekoon, jotta tulevaisuudessakin on olemassa jonkinmoinen keko, jonka alttarille saamme elämämme uhrata.

Mutta arvon pääministeri minähän olen jo tietoinen aikakautemme kriisistä. Se kriisi vain on toinen kuin Sinun kriisisi. Se kriisi on perverssin tulonjaon eli rikkaiden rikastumisen ja köyhien köyhtymisen kriisi.

Tähän alkuun on hyvä hetki kerrata mistä talouskriisi oikein lähti ja mihin se on sittemmin johtanut. Tehkäämme tämä tarinamuodossa, jotta jokainen kriisitietoisuuden kourissa kipristelevä suomalainen pysyy mukana.

On aikakausi ennen finanssikriisiä. Rahoitusmarkkinoiden kansainvälistä sääntelyä on purettu jo pitkään Amerikan Yhdysvalloista käsin. Markkinoista on syntynyt oikea investointipankkiirien ja lainoittajien paratiisi. Tähtitieteellisiä ja nopeita voittoja tahkotaan mitä mielikuvituksellisimmilla rahoitusinstrumenteilla. Lainaa saa helposti ja ihmiset velkaantuvat iloisina uskoen talouden jatkuvaan kasvuun.

Mutta sitten jotain yllättävää tapahtuu. Huomataankin, ettei roskalainoilla olekaan arvoa ja, että luottoluokittajat ovat olleet ilmeisesti kahvitauolla luokituksia jakaessaan. Kun velkakupla vihdoin puhkeaa, ovat sen lonkerot ulottautuneet ympäri maailmaa mädättäen investointi- ja liikepankkien taseet. Luottamus rahoitusmarkkinoihin romahtaa.

No mutta kuinkas sitten kävikään? Joutuivatko lainoja myöntäneet tahot tilille teoistaan tai jättibonuksia saaneet luopumaan rahoistaan? Korjasivatko vapautuneet rahoitusmarkkinat itse itsensä osoittaen harjoitetun politiikan oikeellisuuden? Suljettiinko veroparatiisien ovet? Saiko paha palkkansa?

Ei siinä ihan niin käynyt.

Arvoisa pääministeri, senkö vuoksi me eurooppalaiset veronmaksajat olemme kipanneet rahaa holtittomien lainoittajien taskuihin, koska talouskriisi on meidän vikamme. Siksikö yksityisen pankkisektorin miljardivoitot ja tappiot lankeavat meidän maksettaviksi. En tiedä oletko huomannut, että tämä tuntuu meistä tavallisista ihmisistä epäoikeudenmukaiselta. Varsinkin, kun esimerkiksi Kreikalle myönnetyt takuut eivät ole parantaneet siellä asuvien ihmisten tilannetta tai auttaneet maata selviämään kurimuksestaan. Sijoittajat ja pankkiirit ovat päässeet kuin koira veräjästä ja nyt tavallisia ihmisiä rangaistaan järjettömillä säästöohjelmilla. Näyttäisikin siltä, että nämä vakuuksien tiukat ehdot ovat pikemminkin kriisimaita ”auttavien” maiden sisäpolitiikkaa kuin välineitä euroalueen pelastamiseksi.

Täällä Suomessakin olemme ilmeisesti asuneet kuin pellossa. Vienti ei vedä ja firmat irtisanovat työntekijöitään. Syyllisiä tähän eivät ole yritykset, jotka ovat epäonnistuneet uusien tuotteiden luomisessa ja niiden markkinoinnissa vaan jälleen me tavalliset ihmiset, jotka vaadimme palkkaa tehdystä työstä ja vastinetta veroista, joita maksamme. Tämän vuoksi suuryrityksille ja työnantajille on annettu pari miljardia yhteisestä kassasta kela-maksun poiston ja yhteisöveron alennuksen muodossa. Ja tämän vuoksi edessä on tiukkojen rakenteellisten uudistusten (säästöjen) aika, jotka ilmeisesti tarkoittavat julkisen sektorin leikkauksia, työntekijöiden palkkamalttia ja kiristyksiä opiskelijoiden, eläkeläisten ja työttömien toimeentuloon.

Jos velkaantuminen on pysäytettävä, voitaisiinko se aloittaa sillä, ettei tehtäisi miljardien aukkoa verotuloihin. Tai sillä, että varakkaat maksaisivat suhteessa enemmän kriisin hoidosta kuin köyhät. Tai sillä, että ihan oikeasti puuttuisimme veronkiertoon ja veroparatiisitalouteen.

Yhdestä asiasta olet kuitenkin Jyrki oikeassa. Me todella olemme kriisissä jos hyvinvointivaltion romuttaminen on ainoa vaihtoehto nykypolitiikan yhteen ääneen määkivälle lammaslaumalle!

Avainsanat: Politiikka, Talouskriisi, Rakenteelliset uudistukset