Tahdo meidät näkyväksi!

Share |

Torstai 20.2.2014 - Sanna Marin


Kun minä olin lapsi, ei meidän perhettä ollut olemassa. Meidät vaiettiin näkymättömäksi.

Kasvoin perheessä, jossa äidin ja isän sijaan vanhempina olivat äitini ja hänen naisystävänsä. Vaikka me olimme perhe, emme olleet sitä yhteiskunnan silmissä. Me olimme erilaisia, vääränlaisia, tai emme olleet ollenkaan. Vaikka perheessäni oli koko lapsuuteni ja nuoruuteni kaksi aikuista, oli äitini silti yksinhuoltaja. Meitä oli muka vain kaksi, vaikka meitä oikeasti olikin kolme.

Vielä 1990-luvullakaan homoista tai erilaisista perheistä ei puhuttu. Tai ei puhuttu ainakaan Pirkkalan kunnassa, jossa meidän perhe asui. Kyllähän monet tiesivät, että meidän perhe oli erilainen, mutta ei sitä ääneen sanottu. Ei siitä puhuttu. Se oli, mutta ei sitten kuitenkaan ollut. 

Ulkopuolisuuden tunne syntyi hiljaisuudesta. Siitä, ettei tunnistettu tai tunnustettu olemassa olevaksi. 

2000-luvulla tilanne muuttui kun eduskunta sääti lain rekisteröidystä parisuhteesta. Ja noin vain mekin olimme tulleet näkyviksi. Melkein tasa-arvoisiksi, mutta ei kuitenkaan ihan. Nyt äitini sai vihdoin yhteiskunnalta luvan ”rekisteröityä” viralliseen parisuhteeseen. Siinä missä heterot menevät naimisiin, rekisteröidään homoparit kuin autot tai esineet. Vaikka äitini on naimisissa - anteeksi, rekisteröidyssä parisuhteessa, ei hänellä ole oikeutta puolisonsa sukunimeen ja päinvastoin. Ei oikeutta avioliiton ulkopuoliseen adoptioon.

Me, meidän perheemme, minun äitini, olemme edelleen toisen luokan kansalaisia. Eri asemassa lain silmissä. Lain, jonka pitäisi kohdella kaikkia yhdenvertaisesti.

Kansalaisaloite tasa-arvoisesta avioliittolaista on tänään eduskunnan lähetekeskustelussa. Minä uskon ja tiedän, että suomalaiset ihmiset haluavat tasa-arvoisen ja oikeudenmukaisen yhteiskunnan.

Tahdo meidät näkyväksi, huuda meidät yhdenvertaiseksi!

Meidän perheemme ei ole rikkinäinen – yhteiskunta on!

Avainsanat: Tasa-arvo, Avioliittolaki, Politiikka, Eduskunta