Sote - jotain hyvää, jotain huonoa

Share |

Maanantai 24.3.2014 - Sanna Marin


Ensinnäkin, on hyvä, että sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus (sote) on vihdoin nytkähtänyt liikkeelle. Historiallinen sopu saavutettiin, kun päähallituspuolueet kokoomus ja Sdp sekä oppositiopuolueet perussuomalaiset ja keskusta, istuivat yhteisen pöydän ääreen ja neuvottelivat kasaan kaikille kelpaavan ratkaisun. Pelkästään se, että asiasta löytyi sopu, on lohdullinen uutinen.

Toiseksi, nyt sovitulla mallilla sekä perustason sosiaali- ja terveyspalvelut että erikoistason palvelut, järjestää sama toimija eli sote-alue. Tämä mahdollistaa esimerkiksi perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon nykyistä paremman integraation. Malli mahdollistaa myös paremman yhteyden sosiaali- ja terveyspalvelujen välillä. Sote-alueiden väestöpohjat puolestaan ovat tarpeeksi suuria erikoistason palveluiden järjestämiseen. Tämä on uudistuksen toinen hyvä puoli.

Kolmanneksi, uudistus mahdollistaa ihmisille nykyistä yhdenvertaisemmat palvelut, asuinkunnasta riippumatta.

Neljänneksi, mallin avulla voidaan saada pienennettyä kustannuksia ja siirrettyä painotusta erikoistasolta perustasolle. Eli mallin avulla voidaan esimerkiksi vahvistaa perusterveydenhuoltoa jos rahoitus tulee yksikanavaisesti sote-alueen kautta. Toisaalta, uudistus voi myös johtaa siihen, että tulevaisuudessakin erikoistason palvelut korostuvat perustason palvelujen kustannuksella. Tai siihen, että kustannussäästöjä ei yksinkertaisesti synny tehottomien toimintamallien ja paisuneen organisaation myötä.

Malliin liittyy myös huolestuttavia piirteitä. Ensimmäinen näistä on se, että malli toteutetaan kuntayhtymäpohjaisesti. Tämä tarkoittaa sitä, että päätösvalta siirretään pois kunnilta ja edustuksellisen demokratian piiristä. Yksikään kuntalainen ei pääse vaaleissa suoraan valitsemaan kuka sosiaali- ja terveyspalveluista päättää, eikä näin ollen yksikään päättäjä ole suoraan kuntalaisille vastuussa. Erityisen huolestuttavaa tämä on siksi, että nämä palvelut syövät eniten kuntien resursseja. Kytkös rahasta päättämisen ja muun päätöksenteon välillä siis katkeaa.

Toinen ongelmakohta on, että yhteys perustason sosiaali- ja terveyspalvelujen ja kunnan muiden palvelujen välillä heikkenee. Esimerkiksi Tampereella käytössä ollut elinkaarimalli, jossa ihmistä katsotaan kokonaisuutena, romuttuu ainakin osittain uudistuksen seurauksena. Tampere onkin aiemmissa lausunnoissaan korostanut sitä, että integraatio kunnan eri palvelujen välillä on tärkeämpää kuin integraatio perus- ja erikoistason välillä.

Lopuksi, uudistuksessa on paljon potentiaalia ja moni asia voi nytkähtää paremmille urille sen seurauksena. Pelkästään se, että eri puolueet ovat samassa veneessä uudistuksen suhteen, luo uskoa tulevaisuuteen. Uudistukseen sisältyy kuitenkin myös vaikeita kysymyksiä, jotka pitää vielä kunnolla pohtia ja ratkaista. Demokratian ja kuntien roolin merkittävä kaventuminen ovat näistä varmasti niitä kaikkein keskeisimpiä.

Avainsanat: Kunnat, Sosiaali- ja terveyspalvelut, Sote, Uudistus, Politiikka