Hyväosainen, älä leiki huono-osaista!

Share |

Perjantai 14.11.2014 - Sanna Marin


Nyt suutuin. Suutuin niin, että pala nousi kurkkuun ja vedet kihosivat silmäkulmiin. Eija-Riitta Korhola avautuu Helsingin Sanomissa, ettei asetu eduskuntavaaleissa ehdolle, koska hänellä ei ole siihen omien sanojensa mukaan taloudellisesti varaa. Näin puhuu siis nainen, joka nostaa 8 500 euroa kuukaudessa europarlamentista niin sanottua siirtymäkorvausta. Siis yli 2000 euroa enemmän kuin mitä kansanedustajan peruspalkkio on.

”Tavalliselle ihmiselle osallistumisesta on tullut vaikeaa.”, Korhola toteaa. Onko kukaan kertonut Korholalle, ettei tavallinen ihminen saa 8 500 euroa kuukaudessa tekemättä mitään, eikä valtaosa tavallisista ihmisistä voi edes haaveilla tällaisesta kuukausiansiosta, vaikka tekisi koko ikänsä töitä.

Olen lopen kyllästynyt siihen, että hyväosaiset leikkivät huono-osaisia. EK pomot, yritysjohtajat ja yhteiskunnan isokenkäiset vaativat pienituloisilta uhrauksia kansakunnan kilpailukyvyn nimissä. Jo valmiiksi pieniä palkkoja pitäisi alentaa, eläkeikää ja työaikaa nostaa. Työttömien ja sosiaalituilla elävien ihmisten pitäisi kuulemma vain ryhdistäytyä, niin elämä kummasti paranisi, vaikka töitä ei olisikaan tarjolla. Veronmaksajain keskusliitto määkii hyväosaisten veronalennusten puolesta. ”90 000 ansaitsevien solidaarisuusvero poistettava heti”, uhoaa liiton toimitusjohtaja Teemu Lehtinen Aamulehdessä (14.11.2014).

Samat herrat ja rouvat, jäävät itse hyvillä mielin viimeistään 60-vuotiaina ”ansaituille (yhteisistä eläkevaroista maksetuille) eläkkeille”. Samat palkkaleikkauksia vaativat suuryritysten pomot, nostavat itse entistä suurempia palkkoja ja bonuksia, jakaen toisella kädellä irtisanomislappuja. Vierestä seuraavat hurraavat tällaisten ”vastuullisten ja isänmaallisten” puheiden perään. Pienituloiset ja huono-osaiset purkavat turhautumistaan toisiin huono-osaisiin ja syrjittyihin.

Arvoisa Eija-Riitta Korhola ja muut yhteiskunnan hyväosaiset, kurjuutta on se, ettei ole varaa kunnon ruokaan tai kotiin. Varattomuutta se, että Etelän pakettimatkalle lähdetään perheen kanssa kerran elämässä, ja silloinkin kiristetään vyötä. Vaikeaa se, että pyrkii yhteiskunnassa eteenpäin, ilman varallisuutta tai syntymässä perittyjä suhteita.

Kiroilen, puren hammasta yhteen ja jatkan taistelua. Siitäkin huolimatta, että maailma tuntuu toisinaan olevan oikeudenmukainen vain etuoikeutetuille.