Talousarvio on vuoden tärkein päätös

Share |

Maanantai 17.11.2014 - Sanna Marin


Tampereen kaupunginvaltuusto päättää tänään vuoden 2015 talousarviosta. Kokous on vuoden tärkein. Helpolla valtuutetut eivät pääse, sillä kaupungin, kuten monen muunkin kunnan, talous sakkaa ja säästöjä on tehtävä. Samalla on kuitenkin löydettävä viisautta olla säästämättä siten, ettei pidemmällä aikavälillä vain lisätä kustannuksia. Ennaltaehkäisevät palvelut ovat monesti tällainen kohde.

Pormestari Anna-Kaisa Ikosen (kok.) talousarvioehdotus lähtee siitä, että kaupunki tekee ensi vuonna noin 10 miljoonan euron alijäämäisen tuloksen. Jokainen valtuutettu varmasti haluaisi, että kykenisimme tekemään vähintäänkin nollatuloksen. On kuitenkin mielestäni järkevää, ettei odotuksia näin vaikeassa tilanteessa aseteta liian korkeiksi. Jo nyt on vaikeaa löytää käyttötalouden puolelta kestäviä säästöjä, kun palvelutarpeet vain kasvavat. Alijäämäinenkin tulos voidaan lyhyellä aikavälillä hyväksyä, jos katsotaan, että pidemmällä tähtäimellä talous saadaan tasapainotettua.

Talousarvioehdotuksen yksi kulmakivistä on, ettei veroja koroteta ensi vuodelle. Ymmärrän, että paine pitää verot nykyisellä tasolla on kova, etenkin kokoomuksessa, kun veroja tälle vuodelle korotettiin. Pidän kuitenkin epärealistisena ajatusta, että kaupungin talous kestää valtion kuntiin kohdistamat säästöt ja yleisen heikon taloustilanteen, ilman veronkorotuksia. Mielestäni jo tälle vuodelle tehty 0,75 prosentin kunnallisveron korotus oli riittämätön. Pitäytymällä nyt poliittisista syistä veronkorotuksilta, lisäämme painetta niiden tekemiseen tuleville vuosille ja samalla heikennämme kaupungin tulopohjaa.

Kaupungin säästöjen voidaan katsoa jakautuvan kahteen eri kastiin: pidemmän aikavälin rakenteellisiin säästöihin ja lyhyen aikavälin talouden tasapainottamiseen tähtääviin säästöihin. Molempia voidaan ja pitää tehdä, mutta painopiste tulee ehdottomasti olla rakenteellisissa säästöissä. Tämä tarkoittaa esimerkiksi kaupungin palveluverkon rohkeaa uudistamista. Palveluverkon ajantasaistamiselle on tarve kahdesta keskeisestä syystä. Ensinnäkin palvelutarpeet kasvavat ja muuttuvat, eikä nykyisillä palvelurakenteilla pystytä vastaamaan näihin muutoksiin. Toisaalta kaupungin kiinteistöissä odottaa satojen miljoonien korjausvelka. Rahaa ei kannata käyttää monella tapaa epäkäytännöllisiin ja tulevaisuuden tarpeisiin vastaamattomiin seiniin ja rakennuksiin, kun resurssit voidaan käyttää myös palvelujen laadun ylläpitämiseen ja parantamiseen. Monille rakkaista tiloista on vaikeaa säästää, mutta se on välttämätöntä.

Investoinnit ovat monella tapaa Tampereelle kipukohta. Kaupungin investointisuunnitelma on lievästi ilmaistuna kunnianhimoinen. Järkeviä ja työllisyyttä tukevia investointeja kannattaa tehdä, mutta samaan aikaan on lapsenuskoista väittää, että kaikki kaavaillut investoinnit on varaa toteuttaa suunnittelussa aikataulussa. Investoinnit on laitettava tärkeysjärjestykseen ja aikajärjestykseen, ja valtuuston on kyettävä tekemään priorisointia investointien välillä. Se, mitkä investoinnit arvotetaan toteutettavaksi lyhyellä aikavälillä, on poliittinen päätös. Myös kaupunkilaisten näkemyksiä olisi tässä päätösprosessissa syytä kuulla nykyistä paremmin. En sulkisi pois neuvoantavien kunnallisten kansanäänestysten mahdollisuutta.

Yksi keskeisimmistä kaupungin ongelmista on hälyttävän korkea työttömyysprosentti, joka heinäkuun lopussa mitattuna oli 17,9. Työllisyydenhoito on yksi niistä kohteista, joista ei missään nimessä tule säästää. Päinvastoin, työllisyydenhoito huutaa lisäresursseja ja niitä on ensi vuoden budjettiin myös luvassa. Se, onko tämä lisäys riittävä, jää nähtäväksi, sillä kuntien velvoitteita työllisyydenhoidosta ollaan ylipäänsä kasvattavamassa.

Lopuksi peräänkuulutan kaikilta osallistumista kaupungin säästötalkoisiin. Myös kaupungin johtoasemissa olevilta pormestareilta ja viranhaltijoilta. Olisikin syytä pohtia yli 5000 euroa kuukaudessa ansaitsevien kaupungin toimijoiden solidaarisuustalkoita. Tämä voisi tarkoittaa esimerkiksi 5–10 prosentin palkanalennusta. Myös luottamushenkilöiden vuosipalkkioita, kuten kaupunginvaltuuston puheenjohtajan vuosipalkkiota, voitaisiin alentaa samalla prosenttiosuudella. Jokainen on varmasti palkkansa ansainnut, mutta kun säästetään, ei tiettyä etuoikeutettua ryhmää voi jättää säästöjen ulkopuolelle.

dsc_0701_086.jpg

Kuva: Jukka-Pekka Flander

Avainsanat: Tampere, Valtuusto, Talousarvio