Puheenvuoro keskustelussa hallituksen tiedonannosta kustannuskilpailukykyä vahvistavista toimista

Share |

Keskiviikko 30.9.2015 - Sanna Marin


Arvoisa rouva puhemies,


On hyvä aloittaa puheenvuoro kannattamalla edustaja Ihalaisen tekemää esitystä lähettää tiedonanto valiokuntakäsittelyyn ja hänen tekemäänsä ehdollista epäluottamuslausetta. Haluan myös kiittää häntä hyvästä ja rakentavasta puheenvuorosta.


Suomi on perinteisesti sijoittunut kilpailukykymittauksissa hyvin. Vahvuuksiamme ovat olleet ja ovat edelleen muun muassa hyvä koulutus- ja osaamistaso, vahva innovointikyky, vakaa yhteiskunta ja vähäinen korruptio. Näitä asioita on pitkään pidetty arvossa, mutta valitettavasti hallitus on politiikallaan ja toimintavoillaan murentamassa sekä koulutustasoamme ja osaamistamme että vakaata, yhteisymmärrykseen ja sopimiseen pyrkivää suomalaista kulttuuria. Yhdessä tekemisen tilalle ovat tulleet keskinäisen luottamuksen rapauttaminen, puutteelliseen valmisteluun perustuvat pakkolait ja pelolla johtaminen. Osaamisen vahvistamisen ja uudistumisen tilalle ovat tulleet leikkaukset ja perinteisten vahvuuksiemme murentaminen.


Suomen talouden kaksi keskeistä ongelmaa ovat liian hidas kasvu ja työttömyys. Tämän arvion me varmasti jaamme. Heikko kasvu ja kasvanut työttömyys ovat seurausta paitsi finanssi- ja eurokriisiä seuranneesta investointi- ja kysyntälamasta myös elinkeinorakenteemme muutoksesta. Tarvitsemme siis toimia, joilla tuetaan kotimaista kysyntää ja ostovoimaa, saadaan investointeja liikkeelle ja vauhditetaan elinkeinorakenteemme ja vientisektorimme uudistumista.


Valitettavasti hallitus on päätynyt talouden ongelmien analyysissaan sekä tätä kautta tehtävissä johtopäätöksissään toisenlaisiin lopputulemiin. Tästä johtuen se tekee kurjistavaa talouspolitiikkaa, joka ei tule toimimaan vaan päinvastoin johtaa heikompaan kasvuun ja kasvavaan työttömyyteen. Hallitus nojaa "kilpailukykypakettinsa" prosentteihin, mutta se ei vaivaudu perustelemaan niitä tai käyttämiään lukuja, eikä altistamaan niitä avoimelle kriittiselle tarkastelulle.


Hallituksen esittämät kovat ja väärin kohdennetut leikkaukset ihmisten toimeentuloon, ostovoimaan, palveluihin sekä ennen kaikkea koulutukseen ja osaamiseen ovat haitallisia kasvun ja uudistumisen näkökulmasta. Nämä leikkaukset heikentävät kilpailukykyämme ja talouttamme tilanteessa, jossa nimenomaan uudistuminen, osaamisen vahvistaminen ja luovuuden tukeminen ovat tärkeämpiä kuin aiemmin.


Samaan aikaan, kun Suomen oikeistohallitus on päättänyt ja jopa ääneen kertonut poliittiseksi tavoitteekseen laskea suomalaisten koulutustasoa ja tekee tällä hallituskaudella lähes kolmen miljardin leikkaukset koulutukseen, sivistykseen, osaamiseen ja tutkimukseen, tehdään naapurimaassamme Ruotsissa täysin päinvastaista politiikkaa ja satsataan koulutukseen ja osaamiseen lähes saman verran lisää rahaa. Kysyn nyt hallitukselta ja toivon saavani rehellisen vastauksen: kumpi maa teidän arvionne mukaan tulee pärjäämään globaalissa kilpailussa tulevaisuudessa - maa joka leikkaa lastensa koulutuksesta ja osaamisesta vai maa, joka on päättänyt nostaa maansa koulutus- ja osaamistasoa?


Hallituksen paketissa on monia elementtejä, joihin pitää tarttua ja, joita jokainen järkevä ihminen kyseenalaistaa ja kritisoi. Näitä ovat muun muassa sairaussakko, palkkojen leikkaaminen ja ostovoiman heikentäminen.


Haluan kuitenkin erityisesti nostaa esiin paketin kohdan, joka on herättänyt mielestäni toistaiseksi liian vähän kriittistä arviointia. Kyse on hallituksen esittämästä yksityisen työnantajan sosiaaliturvamaksun alentamisesta 1,72 prosenttiyksiköllä. Kyse on merkittävästä tulonsiirrosta yksityisten työnantajien hyväksi ja tämä maksaa valtiolle 847 miljoonaa euroa vuositasolla.

Hallitus uskoo tämän luovan kymmeniä tuhansia uusia työpaikkoja. Työnantajien kustannusten merkittävä alentaminen ei kuitenkaan ole uusi keksintö. Myös edelliset hallitukset ovat tarjonneet samaa keinoa työllisyyden lisäämiseksi sekä taloustilanteen ja kilpailukyvyn parantamiseksi. Vuonna 2010 työnantajilta poistettiin kela-maksu ja vuonna 2014 alennettiin yritysten maksamaa yhteisöveroa 4,5 prosenttiyksikköä. Kumpikin muutos on maksanut valtiolle lähes miljardin joka vuosi.


Nyt esitetyn sosiaaliturvamaksun alentamisen kanssa puhutaan jo noin 2,5 miljardin euron vuosittaisista tulonmenetyksestä. On tärkeää ja oleellista kysyä, ovatko nämä jo tehdyt tulonsiirrot julkiselta puolelta yksityiselle toimineet? Tuleeko tämä sosiaaliturvamaksun alennus johtamaa hallituksen lupaamiin kymmeniin tuhansiin työpaikkoihin?


Ainakaan huonossa suhdannetilanteessa isoille yrityksille ja työnantajille suunnatut tulonsiirrot eivät ole merkittävissä määrin aktivoineet niitä investoimaan tai palkkaamaan lisää työvoimaa. Sen sijaan yritysten ulos maksamien osinkojen määrä on pysynyt korkealla tasolla ja jopa kiihtynyt. Yritykset ovat siis maksaneet rahaa ulos, eivätkä käyttäneet sitä uudistumiseen. Varovainenkin johtopäätös on, ettei harjoitettu politiikka ole ollut erityisen vaikuttavaa huomioon ottaen kuinka paljon se on valtiolle maksanut.


Kannattaisiko jo vihdoin hakea myös konkreettisia vaikutuksia paljon puhuttujen dynaamisten vaikutusten sijaan? Mitä jos olisimme käyttäneet tai käyttäisimme 2,5 miljardia investointeihin joka vuosi? Tällä rahalla, jonka olemme nyt antaneet ikään kuin lahjana pois, olisi voitu rahoittaa merkittäviä Suomen kilpailukykyä parantavia investointeja. Olisimme voineet laittaa Suomen tie- ja rataverkon kuntoon, korjata homekouluja ja -päiväkoteja, uudistaa energiatuotantoamme ja luoda näin uutta osaamista ympäristö- ja ilmastoteknologian saralla, panostaa tutkimukseen ja osaamiseen - olla edelläkävijöitä muun muassa digitalisaatiossa. Tämä politiikka loisi varmasti työpaikkoja, auttaisi vienti- ja elinkeinorakenteemme uudistumista, tukisi hyvinvointia, lisäisi kasvua ja kääntäisi näin myös velkasuhteemme laskuun. Toisin sanoen parantaisi kilpailukykyämme.


Vaihtoehtoja on, myös talouspolitiikassa, jos haluamme ne nähdä ja niihin tarttua.

dsc_0726_093.jpg

Avainsanat: Puhe, Eduskunta, Kilpailukykypaketti, Talous, Työmarkkinat