Energia- ja ilmastostrategia sisältää hyviä, mutta myös huolestuttavia linjauksia

Share |

Torstai 1.12.2016 - Sanna Marin


Puheenvuoroni eduskunnan keskustelussa 30.11.2016 energia- ja ilmastostrategiasta 2030

 

Arvoisa puhemies,

Pariisin ilmastosopimus astui voimaan 4. marraskuuta, alle vuosi ilmastokokouksen historiallisen sovun jälkeen. Ilmastosopimus sisältää muun muassa kunnianhimoisen tavoitteen ilmaston lämpenemisen pysäyttämisestä 1,5 asteeseen, joka tarkoittaa käytännössä esimerkiksi fossiilisista polttoaineista luopumista kohtuullisen nopeallakin aikataululla. Suomen eduskunta hyväksyi sopimuksen 25. lokakuuta. Olemme siis sitoutuneet sopimuksen tavoitteisiin ja muihin velvoitteisiin. 

Ilmastosopimuksen käsittelyn yhteydessä nostin puheenvuorossani esiin useita kysymyksiä, joihin Suomen tulee vastata käytännön toimenpiteillä, jotta sopimuksen tavoitteet on mahdollista saavuttaa. Näitä ovat esimerkiksi energiapolitiikan uudistaminen, ympäristöpolitiikan vahvistaminen, tutkimus- ja innovaatiotoiminnan edistäminen, luonnonvarojen kestävä käyttö ja kiertotalous, maa- ja metsätalous, maankäytön-, asumisen ja liikenteen ratkaisut ja kaupunkipolitiikka sekä talouden eri ohjauskeinot. Tarvitsemme siis laajan joukon toimia yhteiskunnan eri osa-alueilla niin valtion, kuntien kuin yritystenkin osalta.

Nyt käsittelyssämme on keskeinen työkalu ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi eli energia- ja ilmastostrategia vuoteen 2030. Kysymys kuuluu onko eduskunnalle esitetty strategia riittävän kunnianhimoinen  ilmastosopimuksen tavoitteisiin vastaamiseksi?

Energia- ja ilmastostrategia sisältää monia tärkeitä ja kannatettavia tavoitteita ja linjauksia. Strategiassa on kuitenkin myös puutteita ja heikkouksia. Erittelen seuraavaksi näistä muutamia.

Strategian tavoitteet kivihiilestä luopumiseksi ja öljyn käytön vähentämiseksi ovat hyviä. Kivihiilen osalta aikataulu ei kuitenkaan ole riittävän kunnianhimoinen. Jotta ilmastosopimuksen 1,5 asteen tavoite voidaan saavuttaa, tarkoittaa se, että kivihiilestä tulisi luopua globaalisti vuoteen 2025 mennessä. Hallituksen tavoite siitä, että kivihiilen poltosta luovuttaisiin vuoteen 2030 mennessä ei siis ole riittävä. Haluankin kysyä, miksi tavoite on asetettu 13 vuoden päähän?

Siinä, missä kivihiilestä luopuminen on hyvä viesti, on turpeen käytön lisääminen ja sen merkityksen sivuuttaminen ilmastopäästöjen aiheuttajana energia- ja ilmastostrategian keskeisiä heikkouksia. Turve on kivihiileen verrattava ja jopa pahempi päästöjen aiheuttaja ja lisäksi se on ympäristöllisesti myös muuten ongelmallinen energian lähde. Jotta päästötavoitteet voidaan saavuttaa, vaatii tämä myös kotimaisesta kivihiilestä eli turpeesta luopumista siirtymäajan jälkeen. Nyt olisi tärkeä lähettää selkeä viesti siitä, ettei saastuttaviin energiamuotoihin pohjaaville investoinneille tai tuotannolle ole sijaa tulevaisuuden energiapaletissa.

Toinen keskeinen ongelma ilmastotavoitteiden saavuttamisen kannalta on se, että energia- ja ilmastostrategia nojaa vahvasti metsien hakkuiden ja käytön lisäämiseen. Metsät ovat Suomelle merkittävä luonnonvara ja puun järkevä käyttö on tärkeä resurssi myös kotimaisten elinkeinojen näkökulmasta. Siirtymää uusiutuvaan energiatuotantoon ei kuitenkaan voi tehdä metsiemme eli hiilinielumme kustannuksella vaan tavoitteena tulee olla puun kestävä käyttö jalostusastetta nostamalla. Metsien käytön merkittävä lisääminen ei yksinkertaisesti ole kestävä tie ilmastotavoitteiden näkökulmasta. Metsien hiilinielua ei saa pienentää vaan sitä tulee pikemminkin kasvattaa.

On hyvä, että strategiassa on huomioitu liikenteen päästöt ja tavoitteena on uudistaa liikennejärjestelmää ja siirtyä kohti sähköisiä liikenteen muotoja. Myös tässä Suomi voisi kuitenkin olla nyt esitettyä strategiaa kunnianhimoisempi.

 

Arvoisa puhemies,

Aivan kuten edustaja Myller sanoi puheenvuorossaan on energiajärjestelmien muutos maailmalla jo käynnistynyt ja hyvässä vauhdissa. Myös edustaja Sarkkinen puhui hyvin muun muassa energiatehokkuuden merkityksestä. Suomen kannattaa olla muutoksessa edelläkävijöiden joukossa. Siirtyminen uusiutuvaan ja päästöttömään energiatuotantoon ja tehokkaampaan energian käyttöön ja myös sen säästämiseen on paitsi ilmastotavoitteiden näkökulmasta olennaista myös taloudellisesti järkevää.

Kuten useassa puheenvuorossa on todettu, on ilmastonmuutoksen torjuminen Suomelle mahdollisuus, mutta tämä edellyttää kuitenkin vahvaa panostamista tutkimukseen, innovaatiotoimintaan ja tuotekehitykseen. Hallituksen mittavat leikkaukset koulutuksesta ja tutkimuksesta heikentävät Suomen kilpailukykyä erityisesti osaamiseen ja innovaatioiden näkökulmasta.

Meidän tuleekin tarkastella kaikkia merkittäviä ratkaisuja ja päätöksiä aina myös ilmastotavoitteiden näkökulmasta. Tämä on velvollisuutemme tulevia sukupolvia kohtaan ja tulevaisuuden menestymisen resepti.

image5.jpeg

Avainsanat: Energia- ja ilmastostrategia 2016, Eduskunta, Ilmastosopimus, Ympäristö