Vappupuhe 1.5.2017

Share |

Maanantai 1.5.2017 - Kansanedustaja Sanna Marinin vappupuhe / Helsinki ja Vantaa


Hyvät kuulijat,

Haluan puhua teille tänään – Suomen itsenäisyyden juhlavuoden vapun päivänä – arvoista. Rauhasta, ihmisoikeuksista, solidaarisuudesta, tasa-arvosta ja vapaudesta. Arvoista, joiden varaan pohjoismainen hyvinvointivaltion on rakennettu.

”Kukaan ei synny vihaamaan toista ihmistä ihonvärin, taustan tai uskonnon vuoksi. Ihmisten on pakko oppia vihaamaan ja jos heidät voi opettaa vihaamaan, heidät voi opettaa rakastamaan, sillä rakkaus tulee ihmissydämeen luonnollisemmin kuin sen vastakohta.” 

- Nelson Mandela

Nelson Mandelan kuolemasta on kolme vuotta aikaa. Hän omisti elämänsä rotusorron vastaiselle työlle ja maansa rakentamiselle äärimmäisen vaikeiden ja kipeiden aikojen jälkeen – taistelulle vapaudesta, rauhasta ja ihmisten yhdenvertaisesta asemasta.

Mandela jätti maailmaan jälkensä, mutta ei maailma, eivätkä Mandelan edustamat asiat ole tulleet valmiiksi.

Kun katsomme maailmaa tänään näemme paljon hyvää, mutta myös paljon vääryyttä – väkivaltaa, sortoa, sotia, vihaa ja pelkoa. Ihmisluonnon pimeän puolen. Ja silti meidän on uskottava, että valo meissä on vahvempi kuin pimeys. Että myötätunto, rauha, rakkaus ja sivistys tulevat lopulta ihmissydämeen luonnollisemmin kuin niiden vastakohdat. 

Pahuus meissä on nostanut viime vuosina päätään. Välinpitämättömyys, piittaamattomuus ja itsekkyys ovat kasvaneet sitä mukaa kun hätä maailmassa on lisääntynyt.

Syyrian sota, Turkin tilanne, pakolaisuus ja ihmisoikeuksien polkeminen niin rajojemme ulkopuolella kuin niiden sisällä ovat saaneet meidät ummistamaan silmämme ja sulkemaan suumme. Euroopan maiden vastaus hätään on ollut poliittinen kyvyttömyys toimeenpanna ylevät puheensa ja päätöksensä – populismi, nationalismi, protektionismi – mutaiset leirit ja kohonneet piikkilanka-aidat. 

Vaikka tarve ylikansalliselle päätöksenteolle ja suunnalle on suurempi kuin ehkä koskaan aiemmin, maat yksi toisensa jälkeen käpertyvät sisäänpäin. Suomi, joka on rikkaampi kuin koskaan aiemmin, on lähes puolittanut kehitysapunsa, tiukentanut perheenyhdistämisen ehtoja ja käännyttää ihmisiä – naisia, miehiä ja lapsia – maihin, joihin omien kansalaistemme ei ole turvallista mennä.

Milloin meistä tuli niin köyhiä, ettei meillä enää ole varaa perusoikeuksiin, myötätuntoon tai ihmisyyteen? 

Vastaus vääryyteen ei ole tolkun ihmisen hiljaisuus. Vastaus on jokaisen meidän ääni, jokaisen meidän toiminta ja jokaisen meidän vaatimus niiden perustavanlaatuisten ihmisoikeuksien kunnioittamisesta, jotka ovat yhtäläiset ja jakamattomat. Se on Nelson Mandelan perintö.

 

Hyvät kuulijat,

Globaalit haasteemme ovat mittavia ja sen vuoksi niihin on löydettävä ratkaisuja yhdessä. Ilmastonmuutos ja luonnonvarojen riittävyys ovat ihmiskunnan tulevaisuuden kannalta kriittisiä kysymyksiä. Kyse on selviytymisestä ja solidaarisuudesta tulevia sukupolvia kohtaan.

Me tiedämme, mitä hallitsemattomasta ilmastokriisistä seuraa. Me tiedämme, ettei ole kestävää, että kulutamme 1,5 maapallon kantokyvyn verran luonnonvaroja joka vuosi. Me tiedämme ratkaisujemme inhimilliset, taloudelliset ja ympäristölliset seuraukset. 

Ilmaston lämpeneminen yli kahden asteen tarkoittaa muun muassa jäätiköiden sulamista, merenpinnan nousua, sään ääri-ilmiöiden kuten myrskyjen, tulvien, kuivuuden ja metsäpalojen lisääntymistä, ruuantuotannon ja makea veden saannin vaarantumista sekä luonnon monimuotoisuuden heikentymistä ja lajien vähenemistä. Hätää, kodittomuutta ja massiivista muuttoliikettä.

Pelkästään merenpinnan nousu ja ruokaturvan järkkyminen pakottaisivat sadat miljoonat ihmiset jättämään kotinsa. Jo tällä hetkellä maailmassa on yli 60 miljoonaa pakolaista ja näistä murto-osa on tullut Eurooppaan. Onko Euroopalla, onko meillä halua ja kykyä vastaanottaa moninkertainen määrä turvapaikanhakijoita nykyiseen verrattuna kun kipuilemme jo nyt? Kuinka korkeat muurit aiomme rakentaa ja kuinka monta lasta, naista ja miestä saavat surmansa valintojemme seurauksena?

Pariisin ilmastosopimus astui voimaa viime vuoden marraskuussa. Sopimusta voidaan pitää historiallisena ja tähän asti merkittävimpänä edistysaskeleena ilmastonmuutoksen torjumisessa ja siihen sopeutumisessa. Se on valonpilkahdus.

Sopimus sisältää muun muassa tavoitteen ilmaston lämpenemisen pysäyttämisestä 1,5 asteeseen, joka tarkoittaa käytännössä esimerkiksi fossiilisista polttoaineista luopumista kohtuullisen nopeallakin aikataululla. Oleellista on, että sopimus on oikeudellisesti sitova ja, että kaikki isot teollisuusmaat ovat siinä mukana. Suomen eduskunta hyväksyi sopimuksen viime vuoden lokakuussa. Olemme siis sitoutuneet sopimuksen tavoitteisiin ja muihin velvoitteisiin. 

Ilmastonmuutoksen hillitseminen ja siihen sopeutuminen ovat poliittisesti hankalia kysymyksiä kun tulemme lähemmäs käytännön toteuttamista. Me tiedämme, mitä meidän pitää tehdä, mutta löytyykö meiltä solidaarisuutta luopua siitä, mitä pidämme oikeutenamme. Löytyykö meiltä poliittisilta päättäjiltä halua ja kykyä käydä kansalaisten ja äänestäjien kanssa keskustelu siitä, mikä on välttämätöntä ja löytää ratkaisuja siihen, miten muutos voidaan toteuttaa mahdollisimman oikeudenmukaisesti?

  

Hyvät kuulijat,

Suomi on monessa suhteessa tasa-arvoisempi maa kuin moni muu. Me voimme ja meidän pitää olla ylpeitä niistä saavutuksista, joita olemme tasa-arvon ja ihmisten yhdenvertaisuuden osalta saaneet aikaan. 

Tasa-arvo ei kuitenkaan ole valmis. Sukupuolten välinen tasa-arvo, seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen asema, vähemmistöjen oikeudet, ihmisten ja ihmisryhmien kokema syrjintä ja syrjäyttävät rakenteet sekä taloudellinen, sosiaalinen ja sivistyksellinen epätasa-arvo ovat kaikki yhteiskunnallisia kysymyksiä, joista on keskusteltava yhtälailla tänään kuin eilen.

On häpeällistä, että vuonna 2017, jolloin Suomi täyttää 100-vuotta, maamme hallituksessa istuu vähemmän kuin yksi kolmasosa naisia. Myös hallituksen politiikka on ollut kaikkea muuta kuin tasa-arvoa rakentavaa. Se on kaukana juhlavuotemme teemasta ”yhdessä”.

On häpeällistä, että 8 ihmistä maailmassa omistaa enemmän kuin yli puolet maailman köyhimmistä ihmisistä. On väärin, että sukupolvemme voi olla ensimmäinen, joka on köyhempi kuin vanhempiemme sukupolvi.

Eriarvoistuminen ei ole pysäyttämätön luonnonilmiö, se on valinta. Tasa-arvo on valinta.

 

Hyvät ystävät,

Ihmiset, jotka nostavat epätasa-arvoiset rakenteet esille yritetään vaientaa solvauksin ja uhkauksin. Liian harva uskaltaa osallistua keskusteluun, koska reaktiot ovat niin voimakkaita ja sairaita. Silti me emme saa vaieta. Jokaisen jolla on ääni tulee sitä myös käyttää.

On myös äärimmäisen huolestuttavaa, että Suomi, joka on perinteisesti ollut sananvapauden ja lehdistönvapauden kärkimaa, on pudonnut Toimittajat ilman rajoja -järjestön vuosittaisessa lehdistönvapausindeksissä 3. sijalle maamme pääministerin toiminnan seurauksena.

Tähän ei tule suhtautua olankohautuksin vaan vaatimalla parempaa niiltä, joilla on valta tässä maassa.

 

Hyvät kuulijat,

Mikä on se suunta, jonka haluamme tänään valita? Onko se kujanjuoksu pohjalle? Onko se kasvava eriarvoisuus? Onko se vallan ja vaurauden keskittyminen yhä harvempien käsiin?

Uskon, että useimpien meistä vastaus on toinen. Me haluamme rakentaa yhteiskuntaa, jossa jokainen on vapaa. Jossa jokainen voi voida hyvin. Jossa jokainen voi joskus kompastua. Että joku ottaa kiinni. Jossa jokainen voi kasvattaa lapsensa ja luottaa siihen, että heillä on mahdollisuus tulla keneksi vain. Tehdä mitä vain.

Ei ole olemassa täydellisiä yhteiskuntia, mutta pohjoismainen hyvinvointivaltio on kuitenkin aika hyvä. Se on yhteiskunta, jota moni meistä haluaa vaalia ja rakentaa vieläkin paremmaksi.

Hyvät kuulijat,

Viime vapun jälkeen maailmassa on tapahtunut paljon. Britannian kansanäänestys EU-jäsenyydestä, Yhdysvaltojen presidentinvaalit ja Turkin tilanne ovat isoja ja huolestuttavia muutoksia maailmanpolitiikan pelilaudalla. Toisaalta monissa maissa on äänestetty myös avoimen ja kansainvälisen suunnan puolesta. Nyt katseemme ovat Ranskan ja Saksan vaaleissa, jotka ovat koko Euroopan tulevaisuuden kannalta tärkeitä.

Ehkä paras kiteytys vastauksesta, joka vasemmistopuolueiden on tässä ajassa kyettävä antamaan nousevalle oikeistopopulismille on europarlamentaarikko Liisa Jaakonsaaren sanat siitä, miten ihmisten luottamus politiikkaan voidaan palauttaa tänä epävarmuuden aikana: 

Ensinnäkin meidän on puhuttava totta.

Toiseksi meidän on tarjottava ratkaisuja.

Ja kolmanneksi meidän on luotava toivoa.

Hyvät ystävät, 

Arvot eivät ole vain abstrakteja käsityksiä oikeasta ja väärästä, hyvästä ja huonosta. Arvot ovat tekoja, poliittisia valintoja ja osa toimintaamme joka päivä.

On poliittinen arvovalinta, miten suhtaudumme esimerkiksi pakolaisuuteen, ilmastonmuutokseen tai epätasa-arvoon yhteiskunnassamme.

Vaikka maailmassa ja Suomessa moni asia herättää huolta, hämmennystä ja ahdistusta, on muutos parempaan aina mahdollinen. Ihmiskunnan historia on täynnä valintoja paremmasta huomisesta.

Nelson Mandelan elämä ja työ ovat tarina siitä, miten äärimmäisen vaikeiden aikojen ja anteeksi antamattomien tekojen jälkeen voimme rakentaa jotain uutta ja katsoa eteenpäin.

Myös Euroopan historia on kolikon kaksi puolta. Tarina anteeksiannosta ja yhteistyön rakentamisesta entisten vihollisten välille. Euroopan unioni on kaikista vioistaan huolimatta maailmanhistorian merkittävimpiä rauhanprojekteja. Jotain sellaista, jota meidän tulee vaalia, sillä siltojen rakentaminen ihmisten ja kansakuntien välille on aina kannattavampaa kuin muurien pystyttäminen.

 

Hyvät ystävät, 

Vappu on työväen juhlapäivä. Vaikka työväki on tänään jotain muuta kuin se oli eilen, ovat työväenliikkeen arvot yhteiset ja elävät.

Tänään me marssimme ja juhlimme rauhan, ihmisoikeuksien, solidaarisuuden, tasa-arvon ja vapauden puolesta. Huomenna me rakennamme arvomme teoiksi ja paremmaksi yhteiskunnaksi.

Hyvää ja aurinkoista vappua teille kaikille!

IMG_5688.JPG

Avainsanat: Puhe, Vappu, SDP, Helsinki, Vantaa