Puhe AKT:n edustajakokouksessa 14.6.2018

Share |

Torstai 14.6.2018 - Sanna Marin


Sanna Marinin puhe AKT:n edustajakokouksessa 14.6.2018


Arvoisa kokousväki,

Sain viime syksynä puhelun eräältä kansalaiselta, työkyvyttömyyseläkkeellä olevalta mieheltä, jonka elämä oli ajautunut ahdinkoon istuvan hallituksen tekemän politiikan seurauksena. Vaikka me kansanedustajat saamme yhä useammin vastaavia puheluita ja yhteydenottoja, tämä kyseinen keskustelu on jäänyt minulle erityisen hyvin mieleen.

Tämä henkilö oli hyvin vihainen ja hänen äänestään oli kuultavissa myös tietynlaista toivottomuutta ja uskon menettämistä yhteiskuntaa kohtaan. Hän kertoi minulle omasta elämästään, työkyvyttömyyteen johtaneista syistä ja siitä seuranneista vaikeuksista. Hän kertoi, ettei aiemminkaan elänyt leveästi, mutta oikeistohallituksen tekemän politiikan seurauksena hänen toimeentulonsa on kiristynyt pisteeseen, jossa jokapäiväinen elämä on muuttunut taisteluksi selviytymisestä.

Vaikka hänen tilanteensa on hankala, vielä enemmän hän oli huolissaan muista samanlaisessa tai vielä vaikeammassa tilanteessa elävistä ihmisistä: sairaista, työttömistä, iäkkäistä ja nuorista, joiden tulevaisuus ei näytä valoisalta yleisen taloustilanteen paranemisen myötäkään.

Vastaavia yhteydenottoja tulee yhä useammin ja heidän joukossaan on myös työssäkäyviä ihmisiä, joiden palkka ei riitä elämiseen. Leipäjonoista on tullut arkea yhä useammalle ihmiselle Suomessa. Niin työelämän ulkopuolella oleville, mutta myös osalle palkansaajista. Tämä kehitys on äärimmäisen huolestuttava.


Hyvät kuulijat,

Suomalaista hyvinvointipolitiikkaa on pitkään ohjannut ajatus siitä, että vaikeinakin hetkinä pyrimme pitämään jokaisen, myös heikon, sairaan ja pienituloisen, osallisena yhteiskunnasta. Tämä on siis ollut tavoite myös silloin, kun on ollut taloudellisesti vaikeaa ja on tehty vaikeita päätöksiä.

Pohjoismaiseen hyvinvointivaltioon olennaisesti kuuluva ajatus mahdollisimman pienistä tulo- ja hyvinvointieroista on tällä hallituskaudella kuitenkin särkynyt tai ainakin siihen on tullut pahoja säröjä. Hallituksen politiikka on ollut tietoisesti tuloeroja kasvattavaa. Sen harjoittama politiikka voidaankin kiteyttää irvokkaaseen johtoajatukseen: otetaan köyhiltä ja annetaan rikkaille.

Hallituksen perintö tavallisille palkansaajille ja yhteiskunnan vähäosaisille on ollut muun muassa aktiivimalli, lomarahojen leikkaus, ansiosidonnaisen keston lyhentäminen, perusturvaetuuksiin kuten lapsilisään ja työttömyysturvaan kohdistuvat leikkaukset, lääke- ja matkakorvausten leikkaus, asiakasmaksujen korotus, opintorahan leikkaus, palvelujen heikentäminen, säästöt varhaiskasvatuksesta ja koulutuksesta, subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaaminen työttömien lapsilta, nuorisotakuun alasajo ja toimeentulotukijonojen kasvaminen.

Hallituksen uusimpina esityksinä ovat yksilöperusteisen irtisanomisen helpottaminen ja nuorten työntekijöiden asettaminen muita palkansaajia huomattavasti heikompaan asemaan. SDP ei tule missään olosuhteissa hyväksymään näitä esityksiä ja teemme kaikkemme eduskunnassa, että hallituksen ajama työreformi kaatuu.

Samaan aikaan kun hallitus on leikannut pienituloisimmilta, se on antanut lisää yhteiskuntamme vahvimmille ja vauraimmille. Päätösten toisella puolella ovatkin ne monet suurituloisille kohdistuvat verohelpotukset, jotka syventävät kuilua rikkaiden ja köyhien välillä. Esimerkkeinä tästä ovat muun muassa perintö- ja lahjaveron alennus, metsälahjaveron huojentaminen ja yrittäjävähennys. Nämä kaikki ovat olleet työllisyyden näkökulmasta hyödyttömiä muutoksia ja satojen miljoonien kädenojennus niille, joilla jo ennestään on paljon.

Pienituloisiin kohdistuvat leikkaukset ja vauraille ohjatut verohelpotukset ovat Keskustan, Kokoomuksen ja Sinisten sekä sittemmin oppositioon siirtyneiden Perussuomalaisten ideologisia valintoja. On ollut hallituksen ideologinen valinta kasvattaa suomalaisten tulo- ja hyvinvointieroja. Tämä on inhimillisesti katsoen epäoikeudenmukaista ja myös talouden näkökulmasta huonoa politiikkaa.

Toisin kuin oikeistopuolueissa perustellaan, ei ole olemassa mitään automaattia, joka tiputtelee vaurautta varakkailta vähäosoisille. Tästä kertovat myös uusimmat tilastot varallisuuden keskittymisestä. Suomessa rikkain kymmenes omistaa jo liki puolet kaikesta omaisuudesta, kun taas viisi vähävaraisinta kymmenystä eli puolet kotitalouksista omistaa vain kuusi prosenttia nettovarallisuudesta. Muutos vauraimpien hyväksi on ollut viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana merkittävä.

Viimeistään nyt on herättävä siihen, että mikäli haluamme säilyttää Suomen pohjoismaisena hyvinvointivaltiona, on politiikan suunta muutettava. Tämän suunnan tulee olla tulo-, hyvinvointi- ja varallisuuserojen kaventaminen sosiaaliturvan uudistamisen, koulutuksen ja työllisyyden vahvistamisen sekä verotuksen reformin kautta.

Tarvitsemme politiikkaa, joka on kestävää niin taloudellisesti, sosiaalisesti kuin ympäristön kannalta.


Hyvät ystävät,

Politiikassa on kyse arvovalinnoista. Sosialidemokraatit valitsee seisoa sen työkyvyttömyyseläkkeellä olevan miehen rinnalla, joka joutuu tänään valitsemaan lääkkeiden ja ruuan väliltä. Me valitsemme seistä niiden ihmisten rinnalla, joilta tämä hallitus on leikannut ja, jotka on ajettu ahdinkoon ja epätoivoon hallituksen toimesta. Me valitsemme seistä yhdessä rintamassa palkansaajaliikkeen kanssa, jotta hallituksen ajamat työelämän heikennykset perutaan.

Onneksi muutos parempaan on mahdollinen ja valta on mahdollista vaihtaa. Ensi keväänä tavoitteemme ei ole sen vähempi kuin pääministeripuolueen asema viidentoista vuoden tauon jälkeen.

Toivottavasti myös tästä edustajakokouksessa lähtee Suomen hallitukselle kuuluva viesti: me olemme vihaisia ja me haluamme muutosta.

Hyvät toverit,

Sosialidemokraattisen puolueen puolesta toivotan teille paremman huomisen puolesta taistelevaa kokousta ja tervetuloa kotikaupunkiini Tampereelle!

_MG_2419.JPG

Avainsanat: Puhe, AKT, SDP